Esiiintymisjännitys aiheuttaa hikoilua ja vapinaa muuallakin kuin esiintymislavalla. Jos koet ahdistusta tai jännitystä kaupan kassajonossa tai muussa tilanteessa missä on muita ihmisiä, niin kärsit ehkä esiintymisjännityksestä ja saatat saada tässä kokeilemisen arvoisen vinkin. Sirkka kirjoitti toiseen blogiin ja kysyi ‘taikatemppua’ millä pääsisi esiintymisjännityksestä ja pysyisi koossa, kun käy asioilla.
Esiintymisjännitys kaupan kassajonossa
Sirkka kärsii esiintymisjännityksestä ja paniikkihäiriöstä jotka vaikuttavat koko elämään rajoittavasti. Hän oli jo valmiiksi jännittynyt ja ahdistunut kauppaan mennessään. Sirkan ahdistus nousi yhtäkkiä räjähdysmäisesti, kun joku alkoi huutaa kassajonossa hänelle -viivyttelyn takia. Sirkka toivoi, että osaisi suhtautua itseensä enemmän huumorilla. Jos hän osaisi suhtautua itseensä kevyemmin, ehkä ahdistus ja esiintymisjännitys lievenisi. Sirkka toivoi, että kertoisin jonkun taikatempun millä tuo homma onnistuisi. Taikatemppua ei ole. CBT (Kognitiivis-käyttäytymisterpia) terapia on edelleen tutkituin ja tehokkain tapa päästä mistä tahansa ahdistusongelmasta, mukaanlukien esiintymisjännitys. Mutta aina ei ole mahdollisuutta osallistua tällaiseen ammattilasen antamaan terapiaa. Siksi tässä annetaan pieni vinkki kotikonsteista joiden avulla on mahdollista lievittää ahdistusta – tai esiintymisjännitystä, vaikkapa kassajonossa.
Olen samaa mieltä, että huumori olisi mainio juttu löytää, ja nimenomaan se nauru itselle. Kun emme ota itseämme joka tilanteessa tosikkomaisen vakavasti voi jopa pienen töppäyksenkin kääntää edukseen. Silloin ei ole pakko keskittyä niin kovasti siihen, että ei vain mokaa, tee virhettä…ja näin esiintymisjännitys ilman muuta lievenee. Ainahan on mukava nauraa naapurin vahingolle. Siihen useimmiten huumori perustuu. Mitä tapahtuu, kun komediassa käy niin, että puhetta pitävällä jännittyneellä nörtillä kravatti jää vetoketjun väliin? Nörtin rimpuilu pahentaa tilannetta ja hän nolostuu ja muiden voi olla vaikea pidätellä iloaan…Herää ehkä kysymys, miten tämä voisi edes tapahtua. No, oletetaan että nörttiä vaivaa esiintymisjännitys joka käy sietämättömäksi. Hän käy jännäpissalla juuri ennen puhetta. Hätäpäissä kravatti voi oikeasti jäädä kiinni (älä kysy mistä tiedän). No, sitten hän ryntää lavalle samalla kiskoen kravattia ja vetoketjua…hän ei pääse kunnolla suoristumaan vaan rimpuilee yleisön edessä, hikoilee ja tärisee..Nyt ei enää ole kyseessä vain esiintymisjännitys, vaan paniikki. Se naurattaa, vaikka et ole mitenkään pahantahtoinen. Et tahdo pahaa kaverille ja olet hyvinkin myötätuntoinen ja toivot kaverille onnea ja menestystä (ja kiitos nauruista!). On kiva nauraa. Kun vain oppisimme sen, että tahatonkin huumori joka kohdistuu itseen voi olla hauskaa. Ja jos saat yleisön nauramaan sinulle, se on bonus. Eli jos nörtti hoksaisi, että ei yleisö ole häntä vastaan, vaan hänen puolellaan. Jos hän oivaltaisi, että töpätäkin saa ja nauru on ihan kiva asia, niin hän alkaisi ehkä itsekin nauramaan. Ei esiintymisjännitystä. Tai se on liikaa sanottu, mutta ei ainakaan paniikkikohtausta.
Mutta palataanpa Sirkan kysymykseen. Joku älyllisesti hanhen tasolla oleva alkoi huutaa sinulle kassajonossa. Ahdistuit ja panikoit. Vai tuollainen ikävä kokemus. Nyt on pakko pistää terapeutin palttoo päälle ja kysyä:
”Mitä ajattelet, jos joku ulkopuolinen ihminen tarkkaili tilannetta, niin mitä hän arveli siitä huutajasta?
Entä sinusta?
Kenen käyttäytyminen oli sosiaalisesti sopimatonta?
Kenestä me opimme jotakin kielteistä?
Miten itse suhtautuisit huutajaan ja johonkuhun joka vain koettaa hoitaa asiansa, jos todistaisit tuollaisen tilanteen tarkkailijana?”
No, vastaa jos jaksat. Joka tapauksessa, ei ole mikään ihme, jos koet ahdistusta ja esiintymisjännitystä tuollaisen jälkeen.
Taikakonstia sosiaalisen ahdistuksen lopettamiseen ja esiintymisjännitykseen on hankala antaa koska sosiaalisenkin ahdistuksen voittamiseen – niin kuin kaikkien ahdistusten voittamiseen- yleensä vaaditaan aika lailla työtä ja pelkojen kohtaamista. Sosiaalinen ahdistuneisuuskin on kuitenkin voitettavissa, joten älä suotta kärsi koko ikääsi. Jos et muuten pääse siitä, niin hakeudu terapiaan, voit tappaa turhan jännittämisen -esiintymisjännitys mukaanlukien- yllättävän nopeasti.
Yksi kotikonsina sovellettava voimakas ase sosiaalisten tilanteiden pelkoa vastaan ja esiintymisjännitystä vastaan on se mistä puhutaan jo yllä. Älä suhtaudu itseesi turhan vakavasti. Tämän onnistumiseksi koeta opetella huomaamaan ulkomaailma, eli ohjaa huomio poispäin itsestä. Vaatii jälleen harjoittelua, pahus, mutta koetan antaa jonkin taikaneuvonkin…
Taikaneuvoni esiintymisjännittämisen lopettamiseksi kassajonossa on:
Älä koeta olla tyylikäs. Älä koeta ansaita hyväksyntää kaupassa tai kassajonossa. Mitä enemmän koetat olla tyylikäs, tai suoriutua tietyllä tavalla, niin sitä enemmän tuijotat itseesi ja koet suorituspaineita. Ja silloin jännityt ja ahdistut lisää, vaikka tarkoituksesi oli vähentää jännitystä.
Miten sitten olla tuijottamatta itseensä, kun pelottaa?
Tässä yksi temppu:
Niin paljon kuin pystyt, tarkkaile tietoisesti edessä olevan ihmisen olemusta, vaatetusta, kävelytapaa, asentoa ym. Kun olet kassan kohdalla, tee sama kassahenkilölle.
Raportoi sitten kotona mitä havainnoit. Tehtäväsi on raportoida mitä huomasit. (terapiassa potilas raportoi minulle)
Tämän harjoituksen avulla opettelet huomion ohjaamista pois itsestä ja jännitys alkaa vähetä.
Tämä on yksi menetelmä jota käytän potilaitteni kanssa varsinkin hoidon alkuvaiheessa, ja se kyllä auttaa, vaikka kyllä vaatii harjoittelua.
Otahan siis rennosti, kyllä se homma hoituu.
Ari