Saan usein kyselyjä paitsi paniikkihäiriö ja ahdistuksen hoitamisesta, myös siitä miten erilaisista fobioista pääsee eroon. Fobioitahan on monia: klaustrofobia (ahtaan paikan kammo), akrofobia (korkean paikan kammo), hämähäkkien pelko, neulakammo…Yksi eniten kysytyistä – ja hoitamistani- fobia ongelmista on emetofobia, eli oksennusfobia. Oksennusfobialla tarkoitetaan oksennuksen tai oksentamisen pelkoa. Yleensä kyseessä on nimenomaan oksentamisen pelko, ei siis oksennuksen pelko. Voidaan nimittää myös vatsataudin peloksi.
Useat ihmiset yllättyvät kuullessaan, että tällä ongelmalla on nimi – ja vielä enemmän he yllättyvät kuullessaan, että oksennusfobia on hoidettavissa – ja vieläpä tehokkaasti. Oksennusfobian hoitoon liittyy silti tärkeitä spesifisiä tekijöitä eikä sitä voi aivan yhtä suoraviivaisesti hoitaa itsehoitona kuin vaikkapa paniikkihäiriötä.
Monella oksennusfobia on ollut vuosia ja kun he ovat hakeneet apua heille on annettu väärä diagnoosi, usein anorexia tai depressio (masennus). Toisinaan paniikkihäiriö. Usein oksennusfobiaa seuraa kyllä juuri masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko -ja paniikkihäiriö. Mutta näissä tapauksissa jos oksennusfobia hoidettaisiin kunnolla masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelkokin samoin kuin paniikkihäiriö todennäköisesti hoituisivat samalla. On tärkeää ymmärtää, että oksennusfobia on erillinen fobia, ns. spesifinen fobia. Sillä ei ole välttämättä kytköstä muuhun ahdistuneisuuteen tai paniikkiin tai masennukseen.
Mikä oksennusfobiaa pitää yllä?
Oksennusfobiaa pitävävät yllä omat ajatukset ja pelot jotka liittyvät oksentamiseen ja sen merkitykseen. Merkitys minkä fobiasta kärsivä usein antaa on -itse vatsatudin tai oksentamisen pelon lisäksi, jotain syvempääkin: “sirastun vakavasti..kuolen..” Samoin ongelmaa pitää yllä se, että useimmat jotka kärsivät oksennusfobiasta viettävät paljon aikaa tarkkailemalla omia tuntemuksiaan: vatsatuntemuksia, kurkkutuntemuksia ja tuntemuksia ylipäänsä. He huomaavat herkästi pienenkin merkin mahdollisesta pahoinvoinnista ja näin jokaisesta sosiaalisesta tilanteesta ja ruokailutilanteesta tulee taistelu.Taistelu ei ainakaan helpota oloa.
Pahimmasta päästä ongelmaa ylläpitävistä asioista ovat omat välttelykäyttäytymiset ja muut turvaa hakevat käyttäytymiset. Koska pelottaa ja inhottaa, niin on helpompi vältellä julkista syömistä – ja siten pelkoa on vaikea tai mahdoton voittaa.
Ikävä kyllä perhe ja jopa terveysauttajatkin usein vähättelevät oksennusfobiaa ja sen vaikutusta ihmisen elämään. Toisaalta yhtä lailla ongelmallista on se, että hyvää tarkoittavat perheenjäsenet auttavat fobiasta kärsivää pitämään yllä välttelevää ja turvaa hakevaa käyttäytymistään. Tämä on ymmärrettävää, mutta näin ei ongelmasta oikeasti pääse, sen kanssa vain jotenkin pärjätään.
Oksennusfobiasta pääsee eroon – paradoksaalisesti
Hyvä uutinen monelle on se, että oksennusfobia on kuitenkin hoidettavissa tehokkaasti. Paradoksaalinen CBT eli kognitiivinen ja käyttäytymisterapia toimii tutkitusti tehokkaasti oksennusfobiaan auttaen ongemasta kärsijää poistamaan pelkonsa ja vähentämään refleksinomaista reagointiaan. Paradoksaalisessa CBTssä opetellaan uusi ajattelu ja reagontimalli juurikin paradoksaalisesti: esimerkiksi välttely lopetetaan asteittan.
Paradoksaalinen Kognitiivinen ja käyttäytymisterapia vaatii –erittäinkin oksennusfobian hoidossa – lujaa motivaatiota ja sitoutumista, joten helppoa se ei ole. Ainakaan alkuun. Mutta toisaalta Paradoksaalinen CBT auttaa oksennusfobiasta kärsivää muuttamaan elämänsä. Kenenkään ei tarvitse kärsiä juuri mistään fobiasta, ei myöskän oksennusfobiasta. Työtä se vaatii, mutta tulokset ovat varmasti sen arvoisia.
Mitä Paradoksaalisessa CBTssä sitten tehdään?
On huomatava, että oksennusfobiassa ongelma si todellakaan ole se, että henkilö olisi tavallista alttiimpi vatsataudeille tai oksentamiselle! Ongelma on, että hän PELKÄÄ saavansa vatsataudin tai oksentavansa. Tämä pelon keskeinen rooli on yhteistä kaikille fobioille ja kaikille ahdistuongelmille. Se, miten sitten reagoit pelkoon vaikuttaa. Siedätyshoito on oksenufobiankin hoidossa keskeinen tekijä. Toki se pitää suunnitella aivan erilailla kuin vaikkapa paniikkihäiriössä. Pelon ydin täytyy ensin selvittää selvästi, ei voi lähteä suinpäin siedättämään, ennenkuin se mitä pelätään on tarkkkaan selvitetty – ja kyseenalaistettu.
Seuraavassa pistän ytimen yhdestä yksityisviestistä jonka kirjoitin eräälle oksennusfobiasta kysyneelle. Tässä kerron hiukan siitä mitä terapia sisältää, joten ajattelin, että se saattaisi hyödyttää muitakin jotka ehkä harkitsevat terapiaa..:
”Oksennusfobia on ikävä kyllä juuri sellainen ongelma jota ei aina oteta riittävän vakavasti – ja usein ei osata hoitaakaan ongelmaa. Oksennusfobiahan on erittäin paljon elämää rajoittava ja usein se aiheuttaa monia muita ongelmia jos sitä ei saada kuriin. Yleisiä seuraamuksia ovat mm. masennus ja terveysahdistus – ja paniikkihäiriö. Tämä on ikävää ja vielä ikävämmäksi sen tekee se, että oksennusfobiakin on tehokkaasti voitettavissa Paradoksaalisella CBT:llä eli kognitiivisella ja käyttäytymisterapialla.
Oksennusfobia on usein – mutta ei aina- seuraus paniikkihäiriöstä (joka taas saattaa seurata vaikkapa terveysahdistusta tai muuta obsessiivita ongelmaa, ja toisinaan oksennusfobia on syy josta seuraa paniikkihäiriö). Kun paniikkihäiriön oireisiin liittyyy pahoinvointi ja sitä muistuttavat tuntemukset, tästä itsestään alkaa kehittyä pelätty oire…ja lopulta fobia itsessään. Jos paniikkihäiriötä ja siihen liittyvää oireiden pelkoa ei hoideta alkuun tehokkaasti. Kun oksenusfobia sitten on päässyt kehittymään se on sitkeämpi hoidettava kuin alkuperäinen paniikkihäirö. Ei siksi, että se varsinaisesti olisi mitenkään vaarallisempi tai fyysisesti hankalampi. Sitkeys johtuu siitä, että oireilu koetaan niin ikäväksi ja pelottavaksi, että esimerkiksi altistusterapian suorittaminen tuntuu lähes mahdottomalta – omin voimin. Tämän vuoksi usein tarvitaan terapeutin – kokeneen terapeutin- apua.
Ei terapia ja terapeutin apu toki pakollista ole. Jos sinulla on voimia ja aikaa niin perinteinen siedätys/altistus on mahdollista kyllä jonkin verran suorittaa yksinkin. Jotkut esimerkiksi koettavat terapiassani -kun ongelmasta ja siihen liittyvistä peloista on huolellisesti keskusteltu- aloittaa ensin kyseenalaistamalla pelkojaan, ensin teoriassa, sitten käytännön harjoituksilla, vaikkapa katselemalla pitenevässä määrin kuvia oksentamisesta, videoita ym…Tätähän voi koettaa yksinkin. Ei toki kiva harrastus. Itse suunnitellussa siedätyksessä on vaarana se, että omia pelkojaan ei ole ehkä ihan tarkkaan selvitetty ja siedätetään väärälle aiheelle – kuten vaikkapa oksentamiselle. SIEDÄTYKSESSÄ EI SIEDÄTETÄ OKSENTAMISELLE VAAN SEN PELOLLE.
Jos pelot ovat voimakkaat ja reaktiot samoin, (niinkuin usein oksennusfobian kohdalla) niin usein tarvitaan – ja ennen altistushoidon aloittamista– perusteellista ns. kognitiivista työtä, eli sitä, että opetellaan alkuun ajattelemaan eri lailla koko pahoinvoinnista. Sitten saadaan motivaatiota kasvatettua ja uskoa toipumiseen…”
Kun on tehty perusteellinen kognitiivine työ voidaan luottavaisesti lähteä suunnittelemaan oikein kohdennettua siedätyshoitoa.
Ota rohkeasti yhteyttä jos haluat vaikka varata alustavan arvion ongelmastasi ja siitä, että voisiko paradoksaalinen CBT auttaa.
http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/
Ari