Aiheuttaako ahdistus psykoosia – enta pakkoajatukset?

160_F_61527522_fZPOnkcCzzcXgN0vdvrVQFgVjettC41i

Aiheuttaako siis vaikka pitkään jatkunut ahdistus tai siihen liittyvät pakkoajatukset psykoosia? Olenko suuremmassa riskissä sairastua psykoosiin kuin joku muu?
Tähän voisi vastata kategorisesti: ei. Kliininen kokemukseni ja tutkimukset tukevat sitä, että ahdistus ei itsessään aiheuta sitä mitä pelataan –se mitä pelätään ja joka aiheuttaa ahdistusta ei siis yleensä toteudu. Mutta tämä pelko, että sairastun psykoosiin on niin yleinen, ja niin ahdistava, että ehkä sen pohtiminen ansaitsee muutaman sanan tässä. Hoidan tallakin hetkellä useita ahdistuksesta karsivia, joiden ydinpelko on juuri tämä, ja olen lisaksi saanut useita kyselyja aiheeseen liittyen (mm. blogiassa ’Santtu’…tämä on sinulle.. 🙂 )

Psykoosin oireiden mahdollisia aiheuttajia on monia. Seuraavassa joitakin tavallisia:

Muu sairaus: sairaudet aivoissa, kuten parkisnonismi, tuumori ym; HIV; jotkut epilesian muodot.
Elintavat ja ympäristö: Jotkut hallusinogeenit, kuten LSD; kannabis joskus, runsas alkoholin käyttö, aarimainen stressi/unen puute.

Altistavia tekijöitä mm:
Perintötekijät
stressi
masennus
muut mielen sairaudet hoitamattomina
Jne. Eli tekijöitä ja altistavia tekijöitä on monia (paljon useampia kuin tässä luetellut)…jos nyt ajattelet, että lähes jokainen meista on kokenut jossain määrin joitakin noista: varmaankin joskus unettomuutta, stressiä, aika moni käyttänyt alkoholia, ja kaikki kokevat joskus masennuksen oireita, niin huomaat, että ei se psykoosi yleensä seuraa suoraan noista tekijöistä. Ei sittenkaan, vaikka panisi itsensä hankalaankin tilanteeseen, eli koemielessä rasittaisi itseään oikein tosissaan – vaikka vetämällä viinaa aimo satsin joka päivä ja siitä masentumalla. Ei toki kannata sita, eikä noita muita kovempia keinoja kokeilla: hallusinogeeneja ym…kyllä kai sen psykoosinkin saa aikaan jos oikein yrittää…

Mutta pointti on tämä: ei voi sanoa miten paljon ahdistusta, masennusta ja stressiä tarvitaan, ennen kuin ollaan riskissä sairastua psykoosiin (paljon sitä tarvitaan). Kliininen kokemukseni on, että ahdistus sinallaan, vaikka lisääkin stressiä – ja siten toimii haavoittuvuus tekijänä, ei itsessään kenessäkään aiheuta psykoosia. Pelkoa psykoosista kylläkin – se on hyvin yleinen. Jos jollakulla on muitakin tekijöitä jotka altistavat (esim. perintötekijät, tai jokin aivosairaus tai runsasta alkoholin käyttöä, kannabiksen possayttelya) niin riskit lisääntyvät, mutta silloinkin esim. stressiä vähentämällä, sairaus hoitamalla, olosuhteita ja elintapoja parantamalla voidaan auttaa, eikä psykoosia yleensä tule.

Samahan se on vaikka diabeteksen kanssa (nimimerkillä ’kokemusta on’):
kylähän perintötekijät vaikuttavat siihen, että olen haavoittuvainen (kiitos vain isäukko perinnöstä!  😉 ). Silti ei sen diabeteksen tarvitse tulla, mutta kun suklaa maistuu niin kovin ja on tuo keskivartalo päässyt kasvamaan, liikunta ei enää maita niin kuin ennen jne. Jos kuitenkin alan taas liikkua ja elää stressaten vähemmän elimistöäni, niin todennäköisesti parannan itseni – huomenna aletaan!

Psykoosin ja diabetekseen vertaaminen ehkä hiukan ontuu, koska diabetes on niin tavanomainen ja todennäköinen meille ylipainoisille suomalaisille, kun taas psykoosi niin epätodennäköinen. Silti periaate on tämä: kuormittavat tekijätkään itsessään eivät aiheuta ongelmaa jos teet oman osasi. Toisaalta jos ehdoin tahdoin lisäät kuormittavia tekijöitä, niin lisäät riskiä. (Muuten: eihan psykoosikaan ole maailman loppu, kylla sekin on hoidettavissa)

Mutta miten sitten vähentää ahdistusta, jos se on ehkä jossain määrin altistava? Yksi keino on, että luet muut artikkelit tässä blogissa…vähennä pelkoa niin vähennät ahdistusta. Toinen on se, että hyväksyt sen, että sinulla ei ole mitään kontrollia tulevaisuuteen. Et todennäköisesti sairastu koskaan psykoosiin…mutta ei meilla ole 100% varmuutta…mistään tulevaisuuden asiasta. Jos hyväksyt tämän, niin voit huomata vapauttavan asian: kun kerran en voi kontrolloida tulevaisuutta, niin minun ei myöskään tarvitse olla huolestunut/huolehtia/murehtia siitä. Antaa sen olla, ja eletään nyt, eikä huomenna…

Tässä muutama ajatus…koeta vain tosiaan hyväksyä se, että et voi kontrolloida tulevaisuutta, vaikka kuinka haluaisit. Kun hyväksyt tämän, niin saatat huomata, että pystyt huokaisemaan helpotuksesta…kun ei kerran voi kontrolloida, niin ei myöskään tarvitse kontrolloida…mikä vapaus!

Kategoriassa Yleinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *