Onko epätodellinen tunne? Outo olo jota on vaikea kuvailla, mutta jossa tunnet jotenkin olevasi irti todellisuudesta, tai todellisuutta ei ole, tai että olet vain irrallaan ympäröivästä maailmasta? Tunne voi olla aika pelottava ja johtaa lisääntyvään pelkoon: ’apua, sekoan’…
Epätodellisuuden tunne voi johtua tietenkin fyysisestä heikkoudesta tai sairaudesta, mutta jos olet ollut jo lääkärillä ja tiedät, että kyseessä ei ole mikään orgaaninen ongelma, niin on aika lailla selvä peli, että kyseessä on ahdituksen oire.
Epätodellisuuden tunne on usein osa paniikkikohtausta joka taas on ahdistuksen äkillinen lisääntyminen. Epätodellisuuden tunne ja sekoamisen pelko ovat yleisiä ihmisillä jotka ovat kokeneet traumaattisen, pelottavan tilanteen, kuten autokolarin, väkivaltaa, raiskauksen, onnetomuuden, tulipalon tai muuta odottamatonta ja kammottavaa. Hoidossani on ollut useita entisiä Falklandin sotilaita, jotka ovat kokeneet voimakkaita epätodellisuuden ja vieraantumisen aikoja – ja pelänneet sitä tuntemusta. Epätodellinen olo on usein myös seuraus pitkään jatkuneesta stressistä tai ahdistuksesta, ja se voi iskeä sellaisellakin hetkellä jolloin ei akuutisti tunne varsinaista ahdistusta. Kaikissa näissä tapauksissa on kuitenkin kyseessä ahdistusreaktio, joka itsessään on vaaraton, mutta pitää itseään yllä pelon takia.
Epätodellisuuden tunne on hyvin yleinen, itse asiassa me kaikki koemme aika ajoin jotain tämäntapaista, vaikka emme olisi ahdistuneitakaan. Ero ahdistusongelmassa, kuten paniikkikohtauksen aikana, koettuun tuntemukseen on se, että normaalisti me emme välitä siitä tunteesta tuon taivaallista. Ajattele vaikka tunnetta kun tulet sisään hämärään huoneeseen kirkkaasta auringonpaisteesta. Silmäsi tottuvat viiveellä muuttuneeseen valoon. Jos alkaisit pelätä sitä tuntemusta ja niitä valonvälähdyksiä mitä näet, tai sitä, että kestää jonkin aikaa, enne kuin taas näet selvästi, niin ahdistuisit.
Toisinaan me annamme mielemme vaellella päiväunelmiin. Joko emme halua ajatella sitä mitä on oikeasti meneillään, tai sitten on vain mukavampi antaa mielen virrata vapaasti. Itselleni kävi usein noin, muun muassa latinan oppitunneilla; vaeltelin ties missä…kunnes luennoitsijan heittämä liitu kopsahti päähäni., ja kesti hetken, enne kuin älysin, että missä sitä ollaan.
Nuo ovat esimerkkejä siitä, miten me kaikki koemme tilanteita missä aistimme reagoivat viiveellä. Mutta me emme normaalisti piittaa siitä, emmekä pelästy sitä.
Jos kuitenkin pelästymme omia tuntemuksiamme, niin koemme ahdistusreaktion. Jos olet lukenut aiempia artikkelietani, tai tutustunut kirjaani, niin tiedät, että ahdistusreaktio laukaisee joukon kaikenlaisia muita oireita. Jos siis koet oudolta tuntuvan oireen, niin mielesi laukaisee ahdistusreaktion joka sitten saa aikaan lisää oireita. joita pelästyt lisää…
Jos oire jonka koet on fyysinen, kuten huimauksen tunne, niin pelästymällä sitä tunnetta, luot lisää oireita (ketjureaktio selitetään kirjassa). Ongelmaksi tulee se, että tulkitset oireen vaaralliseksi. Oire -mielessäsi- merkitsee jotakin katastrofaalista, kuten pyörtymistä. Kuitenkin oire on vaaraton. Kun ymmärrät ja uskot, että oire on vaaraton, niin paniikki häipyy.
Samoin on tuollaisen psyykkkisen oireen kohdalla. Koet epätodellisuuden tunteen? Se on aivan yhtä harmiton kuin fyysisetkin oireet. Kuitenkin tulkintasi saattaa olla, että sekoat, menetät kontrollin, ajat autosi päin toistaa autoa, hyppäät alas sillalta jne.
Niin kauan kuin tulkitset oireesi merkitsemään jotakin tuollaista katsatrofia, kärsit paniikista ja lisääntyvistä oireista, koska mielesi tulkitsee tilanteen uhkaksi.
Mikä auttaa?
Vastaus on ärsyttävän yksinkertainen: sama kuin kaikissa muissakin ahdistuspeloissa: Opi, että epätodellisuuden tunne ei ole vaarallinen. Silloin mielesi lakkaa laukaisemasta paniikkireaktion käyntiin. Kuinka tehdä tämä? Samalla tavalla kuin neuvon muittenkin paniikin oireiden kohdalla: altista itsesi tuolle oireelle. Uudestaan ja uudestaan. Opi, että mitään pahaa ei tapahdu. Katastrofinen tulkintasi osoittautuu – vain tulkinnaksi. Huomaat, että pelko oli turha, ja ahdistus alkaa paeta sinua. Paniikki katoaa.
Tämä lähestyminen vaatii aika lailla rohkeutta, ja usein tarvitset terapeutin auttamaan alkuaskeleissa. Periaate on kuitenkin selitetty kurssissani ja askeleet 3 ja 4 kurssissa ovat sovellettavissa tällaiseen pelkoon. Jos tunnet tarvitsevasi apua, niin ota yhteyttä johonkuhun CBT terapeuttiin (esimerkiksi minuun).
Lue myos pakkoajatuksista ja niiden pelosta:
Pakkoajatukset, ahdistus, pelko…
tai: