Esiintymisjännitys ja itseluottamuksen puute voi vaivata monenlaisessa tilanteessa. Äärimmäinen tilanne on tietenkin kun pitäisi oikein puhua yleisölle. Pitää puhe tai esitys vaikka työpaikalla, koulussa tai vaikka häissä. Monelle se on kuolemaa pahempi kohtalo! Silloin olet huomion keskipisteenä ja kaikki sosiaaliset pelkosi nousevat pintaan, täriset ja pahimmillaan saat paniikkikohtauksen tai (luulet että) pyörryt lavalle.
Esiintymisjännitys on yksi sosiaalisen ahdistuneisuuden muoto. Ujous, vaikkakaan ei ole sama asia voi olla osa ongelmaa. Esiintymisjännitystä, sosiaalista ahdistusta, ujoutta ja heikkoa itseluottamusta voidaan muokata ja vähentää oikeilla ‘tempuilla’. Itseluottamus joka siis voi olla heikko (tai vahva), ja ongelman taustasyy, ei ole stabiili piirre persoonallisuudessa, vaan aina vaihteleva tilanteen ja uskomusten mukaan. Sitä jota jännittää puhuminen vieraille tai huomion keskipisteenä oleminen yleensä vaivaa ainakin tilapaisesti heikentynyt itseluottamus – ja sekin on muutettavissa.
Kaiken taustalla on usein -vaikka ei suikaan aina- myös itsetunto-ongelmia tai heikentynyt itsetunto – joka voi paradoksaalisesti olla ongelma sellaisella jolla näyttää olevan kova itseluottamus. Heikko itsetuntokin on muutettavissa vahvaksi.
Elämää – ja sosiaalista elämää, sosiaalista kanssakäymistä – voi rajoittaa jokin noista yllä luetelluista ongelmista, tai ne kaikki. Voisimme tässä yhteydessä yksinkertaisuuden vuoksi nimittää tuollaista ahdistusongelmavyyhteä sosiaaliseksi ahdistukseksi.
Katsotaanpa lyhyesti joitakin alueita missä sosiaalinen ahdistus ja esiintymisjännitys voivat rajoittaa elämää…
Itselleni esimerkiksi on aina ollut hankala puhua pienissä ryhmissä, sellaisissa 3-8 hengen porukoissa missä puhutaan jostain ryhmän tavoitteista, ja puhe yleensä pomppailee vauhdilla niiden aggressiivisten esiintyjien välillä, jotka eivät karsi itseluottamuksen puutteesta (ainakaan siinä tilanteessa – tai ainakaan näennäisesti). Varsinkin Englannissa missä en saa edes käyttää kaunista äidinkieltäni, vaan joudun solkottamaan tätä epäloogista kieltä tuo on ollut ahdistusta aiheuttavaa.
Opiskellessa kaikki ryhmätyöt olivat minulle painajainen. Isossa ryhmässä olen rennompi, sinne ‘hukkuu’ ja tahti on hitaampi. Useimmille työpaikkahaastattelu on kauhun paikka. Monelle ylipäänsä puhuminen vieraan kanssa on ahdistusta aiheuttavaa. Jotkut eivät voi mennä kauppaan tai pankkiin muuten kuin jonkin turvakäyttäytymisen avulla, ottamalla kaveri mukaan, vetämällä pari olutta pohjalle…
Ongelma vaikuttaa koko elämään. Moni valitsee elämäntyylin joka sopii ahdistukseen. He eivät tee sitä mitä haluavat, tai mihin oikeasti pystyisivät, ellei turha jännittäminen rajoittaisi heitä, vaan sitä mitä uskaltavat. He eivät pyri uraan jota oikeasti haluaisivat tai lähesty ihmistä jota haluaisivat lähestyä. He eivät toteuta todellista potentiaaliaan, ja usein ‘alisuorittavat’ kykyihinsä nähden, koska siten on näennäisesti helpompaa olla ahdistuksen tai jännityksen kanssa, eikä ainakaan tee mitään sosiaalisesti tuomittavaa ja siten tule ‘tuomituksi’ tai eivät koe sosiaalista nolostumista.
Sosiaalinen ahdistus vaikuttaa salakavalasti niin, että emme aina edes huomaa, että taustalla ovat nuo ongelmat. Ajattelemme vain, että ‘minä olen tallainen’, ‘olen jännittäjätyyppi’, ‘persoonani nyt on tällainen’…
Mutta, mutta: huomaa, mitä kirjoitin edellä: se kaikki on muutettavissa.
Kyseessä ei ole persoonallisuuden piirre eikä varsinkaan ‘sinä persoonana’! Kyseessä on opittu tapa reagoida. Jos olet oppinut jonkin tavan reagoida, voit oppia myös toisen, sellaisen kuin haluaisit. Usein se miten me emotionaalisesti reagoimme ‘automaattisesti’ on kehittynet meille -oppimisen kautta- jo lapsuuden aikana (monet uskomuksemme itsestämme ja omasta ‘arvostamme’ jo ennen kahdeksatta ikävuotta). Kielteiset reagointimme ovat myös rakentuneet pitkän ajan kuluessa – ja vaikuttavat hankalilta tai mahdottomilta muuttaa. Mutta ne eivät ole mahdottomia muuttaa.
Yksi tutkitusti oikeasti tehokas tapa muuttaa omia pelkojaan on kognitiivinen käyttäytymisterapia, jota yleensä nimitän lyhyesti CBT:ksi – koska olen saanut koulutukseni ja suuren osan työkokemuksestani Britanniassa, missä olen Brittilaisen British Association for Behavioural and Cognitive (BABCP) laillistettu jäsen. (Muutin juuri Suomeen)
CBT on nimenomaan muutosterapiaa: muutamme yhteistyössä turhia pelkojasi ja haitallisia reagointimalleja – opimme uuden tavan ajatella ja reagoida – ja kasvatamme itseluottamusta sosiaalisissa tilanteissa. CBT on kaiken lisäksi ns. lyhytterapiaa, yleensä sosiaalinen ahdistus hoituu – tai ainakin vähenee muutaman (3-4) yhden kuukauden pituisen hoitojakson aikana. Tällöin yksi hoitojakso tarkoittaa 4 viikoittaista tapaamista (Useimmiten Skypen välityksellä, mutta joskus myös kasvokkain).
Jos haluat keskustella mahdollisesta hoitojaksosta missä lopetat turhan sosiaalisen ahdistuksen, niin ota yhteyttä ’Varaa terapiaa’ tabin kautta. Emme kuitenkaan aloita suin päin terapiaa, vaan aluksi keskustelemme, että sopiiko CBT sinulle, ja kannattaako se aloittaa, vai mitä kannattaa tehdä.
Tai saatat olla kiinnostunut sosiaalisen ahdistuksen työpajoistani – missä teemme muutoksen ahdistukseen ryhmänä- niistäkin voit kysyä ’varaa terapiaa’ sivulla.
Lue:
http://paniikkihairio.fi/lopeta-esiintymisjannitys-kognitiivisella-terapialla/
Ota rennosti,
Ari