Esiintymisjännitys
Haluatko pystyä pitämään hyvän puheen? Ehkä toivot voivasi vähentää esiintymisjännitystä – ja parantaa esiintymistaitoasi? Jos kerran luet tätä artikkelia, niin on iso todennäköisyys, että olet ammattilainen alallasi, mutta vihaat puhumista yleisön edessä. Julkinen puhuminen pelottaa, esiintyminen hirvittää, pelkäät sotkevasi sanasi, unohtavasi asiasi, olevasi kykenemätön keskittymään, jähmettyväsi, punastuvasi, pyörtyväsi, kuolevasi lavalle…Usko pois, minulle nuo kaikki ovat tuttuja pelkoja työssäni esiintymisjännittäjien kanssa. Melkeinpä aina olemme oppineet yhden asian työpajoissa: pelot ovat olleet ylimitoitettuja ja epärealistisia.
Minä pidän työpajoja missä paitsi opitaan puhetaitoja ja esiintymistaitoja, esiintymisjännitys voitetaan. Epärealistiset pelot käännetään päälaelleen. Toisin sanoen epärealistiset pelkosi muutetaan realistiksi ajatuksiksi: et sinä todellisuudessa kuole lavalle, etkä edes pyörry, vaikka voi kyllä huimata…Ei sinua todellisuudessa arvioida ja kytätä niin kuin luulet. Ei sinun jännittyneisyyttäsi tarkkailla ja huomata: ”ahaa se jännittää! pannaanpa muistiin”…Tai jos joku tarkkailee, niin se on tuon tarkkailijan ongelma, ei sinun.
Ihan ensiksi sinun pitää oivaltaa mitä sinä oikeasti pelkäät. Et sinä puhumista pelkää. Pelkäät nolaamista. Häpeää, töppäämistä. Sitä, että mokasi näkyy ja kuuluu – ja sitten sinua arvostellaan. Totuus on, että vain sinä itse olet kiinnostunut sinun jännittämisestäsi. Ihmiset eivät todennäköisesti arvioi sinua niin kuin itse kuvittelet. Ihmiset eivät ole tulleet katsomaan miten sinä selviydyt, miltä näytät ja miltä kuulostat tai miten hermostunut olet. Heitä kiinnostaa se, mitä kerrot. Sosiaalisen jännittämisen työpajassa noita pelkoja avataan kuin kauan ummessa olleita solmuja – tulkinnat laaditaan uusiksi. Huomaat, että pelkosi ovat todennäköisesti olleet epärealistisia ja ylimitoitteluja. Tässä artikkelissa ei turhaa esiintymisjännitystäsi vatkata monelta kantilta, mutta puhutaan nyt lyhyesti tästä yhdestä asiasta.
Tosiaankin, kokemukseni CBT-terapeuttina ja esiintymistaito ja esiintymisjännitys-kouluttajana on opettanut minulle tämän kerran toisensa jälkeen. Sinä pelkäät sitä mitä muut sinusta ajattelevat ja sitä, että nolaat itsesi toisten edessä. Ongelma on siinä, että sinä luulet esittäväsi itseäsi ja olevasi siksi haavoittuvainen ja toisten raadeltavana. Mutta ethän sinä itseäsi esitä, sinä esität puheen. Tai jonkin asian. Jos joku on tullut kuuntelemaan, hän haluaa kuulla mitä sinulla on sanottavana. Se, miten jännittynyt olet, punastutko, väriseekö äänesi, merkitsee vain hyvin vähän tai ei mitään – muille, mutta sinulle se vielä merkitsee turhan paljon.
Tässä tulee yksi kikka, jota opetan sekä esiintymisjännitys-työpajassa, että sosiaalisen ahdistuksen terapiassa. Kikka on yksinkertainen: mene asiaan. Älä itseesi.
Valotetaanpa tätä hiukan: On todennäköistä, että tässä vaiheessa pelkäät sitä nolaamista. Samalla pelkäät sitä, että jännitys ja ahdistus näkyy. Ahdistuksen oireet näkyvät; ”käteni tärisevät ja se näkyy”; ja kaikki nuo pelot, joita jo yllä mainittiin. Kun pelkäät noiden oireiden näkymistä niin tietenkin teet mitä voit, että ne eivät kutenkaan näkyisi, tai että ne eivät tulisi niin pahoiksi. Koetat lievittää oireitasi. Tämän teet ehkä erilaisilla tempuilla: harjoittelet mielettömästi. Mietit jokaisen sanan ulkoa. Kirjoitat puheesi sanasta sanaan. Tarkkailet itseäsi peilistä ja koetat olla rennon näköinen. Hengittelet rauhoittavasti, otat ehkä beta-salpaajan…
Kysymys: kun teet noita kaikkia temppuja välttääksesi ahdistuksen näkymisen muille, niin missä silloin on huomiosi? mihin keskityt?
Vastaus: huomiosi on itsessäsi, oireissasi. Keskityt 95% siihen, miltä sinusta tuntuu ja mitä mielikuvasi kertoo sinulle siitä miltä muka näytät ja mitä mielikuvituksesi kertoo sinulle, siitä miten sinua muka arvioidaan ja tarkkaillaan!
Mitä jää jäljelle?
5% keskittymisestäsi jää sitten siihen, että esität sen mitä varten ihmiset ovat tulleet paikalle: itse asiaan.
Ikävä kyllä tämä saa aikaan sen, että pelostasi on tullut itseään vahvistava ennustus: nyt tosiaankin voi käydä niin, että esityksesi taso ei ole sellainen kuin se voisi olla. Jos koetat vain olla ahdistumatta, niin on varmaa, että ahdistut.
Miten sitten voit ohjata huomiosi pois itsestäsi – ja asiaan?
Koeta olla taistelematta oireitasi vastaan. Ota asenne: ”voin ahdistua ja varmaan ahdistunkin, mutta en koeta estää sitä mitenkään. Ahdistukseni ja jännittämiseni näkyy, ja se saa näkyä. Ohjaan kaiken huomioni asiaan mitä esitän. Punastun ja se saa näkyä” Tämän asenteen toteuttamisessa auttaa se, että oikeasti ja käytännössä alat tiputtaa pois niitä temppuja joilla olet koettanut olla turvassa (eli että ahdistus ei näkyisi: harjoittelet peilin edessä, pidät kädet piilossa, että tärinä ei näy, puhut mahdollisimman lyhyesti…). Lopeta nuo kaikki ja anna itsesi töpätä. Yksi käytännön neuvo: älä koeta muistaa sanoja ulkoa. Älä kirjoita esitystäsi sanasta sanaan. Kirjoita vain pääkohdat. Anna sitten sanojen tulla. Ja unohtua. Ei se mitään haittaa. Muista, että et ole esittämässä täydellistä esittäjää – olet esittämässä asiaa. Kun keskityt asiaan itsesi sijaan, tapahtuu luultavasti kaksi asiaa: 1. jännittämisesi aluksi nousee, mutta alkaa vähitellen vähetä. 2. esityksesi taso nousee eikä suinkaan huonone, vaikka et koeta olla töppäämättä.
Ollaanpa kuitenkin realistisia. Ei se huomion ohjaaminen omista oireista asiaan varmaankaan onnistu yhdellä esiintymiskerralla. Tai kyllä se toisinaan onnistuu. Yleensä kuitenkin pitää harjoitella useamman kerran – ei esiintymistä, vaan sitä, että voit keskittyä asiaan ja jättää tarkkailematta oireitasi. Sitä voi harjoitella. Töppäämistä voi harjoitella. Yhden esiintymisjännitys-työpajamme nimi on: ”mokataan vaan”. Tarkoitus on oppia mokaamaan – ja paradoksaalisesti oppia keskittymään asiaan ja oikeasti lopulta vähentää ahdistusta ja jännitystä. Harjoitus etenee askel kerrallaan. Nyt voit ensiksi koettaa hyväksyä tällaisen mielen asenteen. Seuraavalla kerralla kun sinun pitää puhua julkisesti – yleisön edessä tai osana ryhmää, päätä, että keskityt asiaan. Anna äänen väristä ja käsien täristä. Sano sitten asia, ei sanoja. Älä esitä ahdistumatonta. Esitä asia.
Toki on totta, että myös varsinaisia esiintymistaitoja voi kehittää. Ja niitä on hyväkin kehittää. Puhetekniikoita voi oppia. Kun opit niitä, itseluottamuksesi kasvaa ja esityksestäsi voi tulla entistä nauttivampi, sekä yleisölle, että itsellesi, ja saat sen asiasi entistä paremmin perille. Työpajoissa harjoittelemme esiintymisjännittämisen vähentämisen lisäksi esitystaitoja, kuten äänen käyttöä, eleitä, katsekontaktia ym. Yhdistämällä nämä kaksi: turhan esiintymisjännityksen vähentäminen ja esitystaitojen lisääminen voit kehittyä juuri sellaiseksi puhujaksi kuin haluat. Ja alkaa jopa nauttia esiintymisestä.
Jos haluat lisää tietoa, vaikkapa esiintymisjännitys-työpajoista, niin ota yhteyttä