Mikä aiheuttaa meille huolta ja murhetta? Tietenkin kaikenlaiset asiat jotka ovat ongelmia, tai uhkia. Jos olet työtön, niin se on ongelma, jos olet työkyvytön, niin se on ongelma. Olet huolestunut. Jos pelkäät koiria ja menet ulos, niin koet uhkaa, koska siellä on koiria, ja olet huolestunut aina mennesäsi ulos. Jos pelkäät esiintymistä, niin tunnet olosi ahdistuneeksi jos joudut huomion keskipisteeksi…tietenkin olet huolestunut ja murehdit etukäteen sitä miten esiintymisesi tulee menemään – eikä se siihen pääty: murehdit esityksen aikana ja esityksen jälkeen kotona vatvot asiaa – eli siis murehdit…
Mikä tahansa asia mikä koetaan uhkaksi aiheuttaa murehtimista ja huolestuniesuutta. Me kaikki murehdimme aika ajoin ja ahdistumme joistakin asioista.
Moneasti murehtimista aiheuttaa kuitenkin –ei välttämättä välitön konkreettinen uhka, vaan sellaiset asiat jotka voivat osoittautua uhkaksi. Jotkut murehtivat enemmän kuin muut seillaisista asioista joita on hankala aluksi liittää mihinkään varsinaiseen yksittäiseen uhkakategoriaan ja pelkoon (kuten esiintymisen pelko, nolatuksi tulemisen pelko, bakteerien pelko, sosiaalisten tilanteiden pelko…). He vain murehtivat erilaisia asioita ja ovat ahdistuneita suuren osan ajasta. Jos he lakkaavat murehtimasta yhtä asiaa, niin heti alkaa toinen murhe kalvaa mieltä; huolestuneisuus on kroonistunut.
Yksi yhteinen nimittäjä tuollaisilla murheilla usein kuitenkin on:
Epävarmuus tulevaisuudesta.
Tai paremminkin: Vaikeus sietää epävarmuutta. Vaikeus hyväksyä, että et voi kontrolloida tulevaisuutta. Tämä on eri asia kuin murehtia vaikkapa korkeaa verenpainetta: jos sinulla on korkea verenpaine, niin sille voi tehdä jotain: laihduttaa, ottaa verenpainelääkettä, vähentää stressiä…sinulla on oikeasti jonkin verran kontrollia. (ei silti aina, eikä 100%). Mutta tulevaisuutta et voi kontrolloida. Voit vain murehtia.
Krooniset murehtijat haluavat kontrolloida kontrolloimatonta. He tuntevat olonsa ahdistuneeksi kun asiat eivät ole 100% hallinnassa ja koettavat tehdä kaikkensa saadaksensa tilanteen hallintaan. 99% varmuus ei heille riitä, pitää tietää varmasti.
Mutta kysy itseltäsi:
Montako sellaista asiaa joka on tulevaisuudessa, voit hallita 100%?
Vastaus on tietenkin: Nolla. Ei yhtään.
Sinulla –eikä minulla- ei ole oikeasti mitään kontrollia tulevaisuuden asioihin, siihen miten jokin asia tapahtuu tulevaisuudessa.
Tuliko epämiellyttävä olo tuosta ajatuksesta? Monelle tulee, sillä se voi olla tosiaan vaikea asia hyväksyä.
Olen kuullut kaikki vastaväitteet jo tuhanteen kertaan:
’Kyllähän minä voin vaikuttaa tulevaisuuteeni: elän terveellisesti, syön lanttua, en polta tupakkaa, kuntoilen, opiskelen, otan vakuutuksen’…
Tietenkin sinä voit vaikuttaa siihen miten elät nyt ja toki se usein vaikuttaa tulevaisuuteesi. Mutta silti: emme me tiedä edes, elämmekö huomenna…Se ruoka mikä on terveellistä tänään voi olla tuomittu huomenna. Vakuutusyhtiö voi mennä nurin, voi tulla sota. Toisin sanoen: ei meillä ole kontrollia siihen miten asiat lopulta tapahtuvat. Epävarmuus on osa elämää. Hyväksy se, tai: murehdi ja ole huolissasi.
Nykyinen yhteiskunta ikävä kyllä pakottaa meitä yhä enemmän sellaiseen muottiin, että tunnemme tarvetta kontrolloida kaikkea, sitä kontrolloimatontakin. Samalla meitä pommitetaan päivittäin, tunneittain ja minuutteittain kaikenlaisilla asioilla ja uutisilla, ei ainoastaan lähiympäristöstä, vaan koko maailmasta. Kun toisella puolella maailmaa tapahtuu tulva, niin me tiedämme sen heti – ja alamme huolestua, murehtia pelätä ilmastonmuutoksen vaikutuksia täällä – tai siellä missä oletkin. Kun joku hullu alkaa vouhottaa sodasta jossain, niin me huolestumme – ja koetamme jotenkin kontrolloida. Miten voimme kontrolloida tuollaisia asioita, tai estää niitä tapahtumasta? Miten voimme olla 100% varmoja, että asiat eivät mene juuri niinkuin pelkäämme? Emme mitenkään ja – aivan niin: siksi me murehdimme, koska mielemme on huijannut meidät luulemaan, että silloin me teemme jotakin.
Ainoa asia mitä voimme tehdä on: murehtia.
Auttaako murehtiminen estämään ilmaston muutoksen, sodan, tulvan…?
Vastaus: ainoa asia mitä murehtiminen tekee, on se, että ahdistumme – ja se taas ei auta asiaa.
Todellisille ongelmille voimme toki jotain tehdä: voimme protestoida, vaikuttaa päästöihin, valita parempia johtajia. Ja jos voimme jotain tehdä, niin silloin se kannattaa tehdä, mutta emme pysty kontrolloimaan sitä mitä tapahtuu huomenna. Emme voi muuttaa sitä, että maailma on epävarma.
Silti voimme muuttaa jotakin,
Voimme muuttaa suhdettamme, asennettamme, epävarmuuteen.
Kirjoitukseni pointti on tämä: et voi kontrolloida tulevaisuutta. Hyväksy epävarmuus. Älä koeta kontrolloida sitä mitä et voi. Kun olet huolissasi ja murehdit asiaa, vatvot sitä päässäsi, silloin koetat – pääsi sisällä- hallita hallitsematonta, mutta totuus on, että kontrollointiyrityksesi on yhtä kuin murehtiminen. Hyödytön murehtiminen.
Kun oikeasti hyväksyt tämän, edes teoriassa, niin pelkästään siitä voi seurata oivallus ja helpotuksen tunne:
’kun en kerran voi kontrolloida tulevaisuutta, niin se merkitsee, että minun ei myöskään tarvitse koko ajan kontrolloida sitä (murehtimalla)’
Tästä taas seuraa:
Voin keskittyä siihen mitä voin ja mitä teen juuri nyt, sen sijaan, että murehtisin sitä mitä en voi, tai joka kenties tulevaisuudessa osoittautuu ongelmaksi.
Kun keskityt siihen, mitä teet nyt, voit itse asiassa kokea elämän. Murehtimalla potentiaalisia uhkakuvia et elä.
Helpommin sanottu kuin tehty?
Tietenkin. Juuri siksi murehtiminen on monelle ongelma.
Mutta ensi askel murehtimisen vähentämiseen voi olla, että myönnät itsellesi:
Minulla ei ole mitään kontrollia tulevaisuuteen.
Sitten alat keskittyä siihen mitä teet juuri nyt.