…Tai ainakin yksi todellisista ystävistäsi, joka ikävä kyllä on hyvin väärin ymmärretty ystävä.
’Mitä?’ Melkein kuulen sinun ärjäisevän; ’ahdistus ystävä? Ahdistushan juuri estää minua elämästä! Ahdistuksen takia työpaikkahaastatteluni meni penkin alle. Sain paniikkikohtauksen kaupassa, enkä enää uskalla mennä minnekkään. Sosiaalisissa tilanteissa jännitän kuin hullu enkä saa sanaa suustani…kaiken aiheuttaa ahdistus, ja se muka on ystävä!’
Ahdistus on ystävä – ja paniikkihäiriö on voitettavissa
On totta, että ahdistukseen liittyvä pelko ja varsinkin paniikkihäiriö ja paniikkikohtausten pelko rajoittavat monen elämää. Jos on saanut paniikkikohtauksen hississä, niin varmasti pelkää hissiin menoa. Tai jos työpaikalla PowerPoint esitys meni hirvittävän jännittämisen –ja siis ahdistuksen – takia mönkään, sinua huimasi ja pelkäsit pyörtyväsi, niin et ole innokas pitämään PowerPoint luentoa yleisölle.
Tai jos käy niinkuin minulle kävi kerran: tuli autolla ajaessa, ruuhkaan jumittuneena, pissat housuun. Noloa ja epämukavaa. Tuon kokemuksen jälkeen kärsin vuosia ahdistuksesta ja liikenneruuhkien pelosta, aina etsien pysähdyspaikkoja ja aina tuntien tarvetta mennä vessaan. Ahdistuin. Autolla ajamisesta tuli vähitellen painajainen, ja tilanne meni siihen, että aina autoon istuessani tuli kova pissahätä, vaikka olin juuri käynyt vessassa. Tee siinä sitten matkaa! Aloin kulkea junalla mieluummin kuin autolla, joten ahdistus siis rajoitti elämääni.
Mutta kaikesta edellä mainitusta huolimatta tarkoitukseni on tämän blogin artikkelieni avulla osoittaa, että ahdistus itse ei ole vihollinen, vaan ystävä. Sinä voit jopa oppia kääntämään ahdistuksen eduksesi, voit suoriutua paremmin lievän ahdistuksen ansiosta. Toisinaan jopa nautit ahdistuksesta, jos vain opit näkemään tuon ystävän todellisen luonteen!
Tästä kaikesta aion kirjoittaa artikkeleissani tässä blogissa.
Myönnän, että blogin otsikko on provosoiva. Ahdistus voi tosiaan olla kierolta tutnuva ystävä…Koko tähän asti kirjoittamani vaatii selventämistä.
Kun sanon, että ahdistus on ystävä, tarkoitan kykyä ahdistua ja tarkoitan myös ’ahdistusreaktiota, tai pelkoreaktiota’
Mitä siis on ahdistusreaktio/pelkoreaktio? Siitä kirjoitan paljonkin tulevissa artikkeleissa, mutta nyt lyhyesti: ahdistusreaktio on sinun reagointisi uhkaan. (Paniikkikohtauskin on reagointi koettuun, oletettuun, uhkaan. Siitä mikä tuolloin on ’uhka’, myöhemmin lisää.) Kun huomaat jotain pelottavaa tai uhkaava, niin saat ahdistusreaktion. Joissakin tilanteissa sitä kutsutaan ’taistele tai pakene’ reaktioksi. Jos siis vaikka huomaat yhtäkkiä, että auto lähestyy sinua nurkan takaa juuri kun olit ylittämässä tietä, niin toimit nopeasti: hyppäät takaisin jalkakäytävälle sydän pamppaillen! Jos olet nopea, niin teet muutakin, ehkä näytät sormea kuskille ja huudat jotain sopivaa..!
Opetus on se, että juuri ahdistusreaktiosi pelasti sinut kaahailevan kuskin auton alle jäämisestä.
Itse ahdistusreaktio tuossa tilanteessa toimi näin: 1. Kuulit auton lähestyvän renkaat ulvoen 2. Käänsit nopeasti pääsi ja huomasit auton aivan lähellä 3. Ilman erillistä ajattelua hyppäsit turvaan! (et ajatellut: ’auto näyttää lähestyvän, mikä olisi viisain tapa toimia…?’). Toimit automaattisesti – ja tehokkaasti.
Kehossasi ja mielessäsi tapahtui salamannopeita muutoksia: sydän alkoi hakata tuhannesti, hengityksesi kiihtyi, pupillit laajenivat…kaikki siksi, että voisit toimia nopeasti, ilman hidastavaa ajattelua.
Vaikka toimit ’automaattisesti’ tuossa tilanteessa, ei mielesi silti tyhjä ollut. Päinvastoin. Ahdistustilanteessa mieli huomaa ja tarkkailee supertehokkaasti kahta asiaa:
- Uhkaa (tässä tapauksessa auto)
- Pakokeinoa (tai taistelukeinoa)
Tästä reagoinnista johtuu, että ahdistuessa on toisaalta vaikea keskittyä mihinkään, mutta toisaalta mieli laukkaa ja ajatukset ovat jossakin, mikä koetaan uhaksi.
Joka tapauksessa, oliko tuossa tilanteessa ahdistus vihollinen?
Eipä ei, vaan ystävä! Se auttoi sinut turvaan.
Ahaa, mutta on totta, että kun ahdistut hulluna työpaikkahaastattelussa, saat paniikkikohtauksen kaupassa, tai olet superujo ja ahdistut toisten seurassa, pelkäät mokaamista…silloin kyseessä on jotakin muuta, eikä ahdistus palvele mitään. Pitkään jatkunut ahdistus lisäksi aiheuttaa kaikenlaista muuta: sosiaalista syrjäytyneisyyttä, masennusta jne. Pahimmasta päästä on paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö on oma lukunsa, se on häiriö joka kehittyy kun sitten alat pelätä omaa ahdistustasi – tai paniikkikohtausta niin paljon, että peko alkaa rajoittaa elämääsi. Siitä myöhemmin lisää, mutta siis lyhyesti jo nyt: paniikkihäiriö EI ole ystävä!
Paniikkihiriö ei ole ystävä joten potki se pois!
Tuo yllä oleva on kaikki totta, paniikkihäiriö ei tosiaankaan palvele mitään, eikä ole ystävä…mutta silti aion osoittaa, että edelleenkin itse ahdistus ei ole vihollisesi. Se, mitä ahdistuksen pelko saa aikaan, se miten se rajoittaa elämääsi..se on vihollinen.
Väitteeni on tämä:
Voit päästä eroon liiallisesta ahdistuksesta ja jopa sellaisesta vaikeasta ongelmasta, kuin paniikkihäiriö, paradoksaalisesti, oppimalla olemaan pelkäämättä sitä. Jos kärsit paniikkihäiriöstä, niin voit oppia tietyt tekniikat joiden avulla käännät pelkosi nurin.
Olen itse konenut paniikkikohtauksia. Tiedän kokemuksesta kuinka pelottava kokemus se voi olla. Luulin, tai olin varma, että kuolen…
Lisäksi olen hoitanut (kognitiivisena terapeuttina) satoja paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisiä. Tiedän mitä ahdistus on. Tiedän mitä paniikkihäiriö on. Siksi en ihmettele yhtään, jos suhtaudut varauksellisesti ajatukseen, että liiallisesta ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä sekä paniikin pelosta voisi jotenkin päästä eroon. Useimmat sen vuoksi keskittyvät taistelemaan itse paniikkia – tai ahdistusta vastaan…ja se on loputon taistelu. Tällöin taistelet itse asiassa ahdistuksen ja paniikkihäiriön oireita vastaan. Et suinkaan opi olemaan pelkäämättä sitä.
Mitä luulet alitajuntasi oppivan kun aina pelätessäsi vaikka hissiin menoa ahdistuksen tai paniikkikohtauksen lähestyessä toimit seuraavasti: joko vältät sinne menoa kokonaan, tai esimerkiksi istut alas (eräs potilaani istui hissin lattialla paniikin iskiessä) tai ehkä nojailet seinään?
Eikö niin, että opit vain sellaisen läksyn, että ’hissi aiheuttaa paniikkikohtauksen’, ja ’minun on pakko toimia, pakko istua, nojata tms. jotta pärjään’..alitajuntasi oppii reagoimaan ahdistuksella koska siellä on uhka.
Mutta jos et enää pelkäisi hissiä – tai paniikin tunnetta!!- niin ahdistuisitko? Tässä juuri on paradoksi!
Tulevissa artikkeleissani kirjoittelen lisää edellämainitusta paradoksista. Kerron vinkkkejä siitä miten voit alkaa vapautua paniikista, paniikin pelosta, ahdistuksen pelosta ja todellakin:
Siitä, miten päästä liiallisen ahdistuksen pelosta eroon, ja lopettaa paniikkihäiriö – ja jopa kääntää ahdistus eduksesi!
Arvostan kovasti, jos kirjoitat kommenttisi! Artikkeli on paikon paradoksaalinen, koska ahdistus ja paniikki ovat niin kovasti paradoksaalisia, ja siksi on todennäköistä, että tässä vaiheessa et aivan niele kaikkea väittämääni. Luen mielelläni kommentteja ja vastailenkin.
Lisäksi kirjoitan lisää aiheesta ja laajennan aihetta eri alueille, kuten:
esiintymisjännitys, ujous, itsevarmuus, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö, erilaiset fobiat… Kaikkeen liittyy ahdistuksen rajoittava vaikutus…mutta minun opettamallani paradoksaalisella menetelmällä sadat ovat päässeet eroon ahdistus-ongelmastaan niin, että he eivät enää ahdistu liiallisesti, eivät saa paniikkikohtauksia, tai kärsi vaikkapa paniikkihäiriöstä. Toisaalta he saavuttavat ne todelliset tavoitteet mitä he haluavat, mutta mistä ahdistus on tähän saakka rajoittanut heitä!