Jotkut, luettuaan kurssimateriaalini ja sovellettuaan menetelmiä menestyksellisesti, ovat kysyneet minulta syytä siihen, että paniikki saattaa edelleen pelottaa joissakin tilantessa – vaikka niitä kohtauksia ei enää tulekaan. Jotkut kertovat, että he pärjäävät nyt useimmissa tilanteissa jotka ennen olivat mahdottomia paniikin takia, ja he ovat onnellisia muutoksesta. Paniikki ei enää rajoita sitä mitä voi tehdä…
Olet siis ottanut askeleita joita ennen pelkäsit ja siksi välttelit. Tiedät, että välttelemällä paikkoja ja asioita pidät ongelmaa yllä, joten olet lopettanut välttelyn. Voit vieläkin kokea jonkin verrean pelkoa ja epävarmuutta, mutta opittuasi ahdistusreaktion todellisen, vaarattoman luonteen, olet ottanut asenteen: ‘tehdään se joka tapauksessa’.
Kuitenkin jotkut kertovat, että jokin tilanne saattaa edelleen tuntua vaikealta. Pelko on edelleen vielä siellä jossain, joten teet vieläkin joitakin asioita joko rajoitetusti, tai käytät edelleen joitakin turvakäyttäytymisiäsi. Otat ehkä rauhoittavan pillerin tai betasalpaajan. Tarvitset ehkä kaverin seuraa…niinpä edistymisestäsi huolimatta osa ongelmaa on sitkeästi vaikuttamassa elämääsi. Jollekulle se vaikea tilanne voi olla vaikka se, että pitää kohdata uusia ihmisiä. Jollekin toiselle paniikin pelko voi nousta pintaan jos pitää mennä jonnekin yksin, ilman kumpania, kaveria, jotakuta luotettavaa ja turvallista henkiöä.
Joten todellisuudessa paniikki – tai sen pelko edelleen rajoittaa ainakin jossain määrin elämää…Mitä tehdä seuraavaksi?
Erittäin lyhyesti pieni yhteenveto:
Ahdistus on osa elämää, eikä siitä pidä edes pyrkiä eroon kokonaan. Ahdistus on ok. Mutta jos se edelleen rajoittaa sitä mitä muuten tekisit, niin silloin ahdistus on ongelma.
Jo olet käynyt kurssini läpi, niin tiedät, että paniikki on pelkoreaktio (eli ahdistusreaktio). Ei sen kummempaa. Reaktio itsessään ei ole vaarallinen, vaikka voi tuntua epämiellyttävältä. Pelkoreaktioon kuuluu oireita, sekä fyysisiä, että psyykkisiä.
Yleisiä fyysisiä ahdistuksen/paniikin/pelkoreaktion oireita ovat: sydämen hakkaaminen, kiihtynyt hengitys, kuuma/kylmä…joistakin oireista seuraa lisää oireita: kiihtynyt hengitys lisää huimauksen tunnetta.
Yksi psyykkinen oire on se, että kiinnität huomiota, olet valpas huomaamaan oletetun vaaran, uhkan. Kurssissa tämä selitetään vertauksin: jos vaara on tulipalo, niin huomaat tulipalon. Huomattuasi tulipalon kiinnität huomiota vain siihen uhkaan, siis tulipaloon – ja siihen miten pääset pakoon. Etkä edes pysty ajattelemaan mitään muuta. Oireet ovat läsnä siksi, että ne auttavat sinua toimimaan…Jos kuitenkin uhkaksi koettu asia on paniikkikohtaus ja sen oireet, niin huomaat kaikki pelkäämäsi oireet entistä herkemmin. Huomaat kaikki muutokset kehossasi ja mielessäsi herkästi…ja olet valmis toimimaan. Jos sitten toimit jotenkin välttääksesi paniikkia, niin mielesi tulkitsee paniikin aina ja edelleen…uhkaksi, sellaiseksi, että pitää toimia jotta uhka vältetään.
Jos paniikki edelleen pelottaa, niin et siis ole päässyt kokonaan pelosta, vaan itse paniikki-pelkoreaktio- on mielessäsi se uhka.
Mieti seuraavia, ja anna vaikka vastauksia jos haluat hiukan keskustelua aiheesta:
- Mitä on pahinta mitä voi tapahtua, jos menen sinne…(jonnekin missä voin saada paniikkikohtauksen)? A: Kuolen B: Pyörryn C: Sekoan D: nolostun E: jotain muuta
- Voisiko pahinta mitä tapahtuu olla todellisuudessa se, että saat paniikkikohtauksen? Jos paniikkikohtaus on pahinta mitä oikeasti tapahtuu, niin mieti taas, onko se vaarallista.
- Mitä siis kannattaa tehdä…vaikka saisitkin paniikkikohtauksen?
- Voitko ottaa pieniä askeleita jotka altistavat sinut kohti sitä, mitä vielä pelkäät? Mene uudelleen läpi kurssin 4 ’asteittainen altistus’. Suunnittele ja sovella askel kerrallaan menetelmää tuohon pelkoosi.
- Ota askeleet!
Tässä pikaisesti hiukan mietittävää. Toivottavasti voit harkita noita kohtia, ja ehkä kokeilla taas jotain mitä olet vältellyt vielä – paniikin pelossa. Joka tapauksessa olet varmasti kokeillut jo montaa asia ja oppinut, että ahdistus ei ole vihollisesi, eikä edes paniikkikaan…vaan vihollinen on pelkosi ja se miten reagoit pelkosi takia.
Muista antaa itsellesi myös kiitosta siitä, mitä olet saavuttanut kun olet ottanut noita rohkeita askeleita – peloista huolimatta; se ei todellakaan ole helppoa!