Onko kurja olo? Oletko masentunut tai ahdistunut? Koetko epämiellyttäviä oireita, missä keho ei tunnu omalta, tai pelkäätkö omia ajatuksiasi tai oireitasi? Jos käyt läpi jotain edellä mainituista olotiloista, niin on täysin ymmärrettävää, että koetat epätoivoisesti päästä eroon oireista, ajatuksista, kokemuksista ja peloista.
Ikävä kyllä minun on kerrottava jotain mikä on yksi psyykkisten ongelmien paradokseista:
Sinun ankarat ponnistelusi päästäksesi pahasta olosta eroon todennäköisesti pahentavat oloasi, ja pitävät yllä juuri siitä mistä koetat päästä eroon.
Miten niin?
Ajattelehan vaikka masennusta, sosiaalista jännittämistä, ujoutta, surua jonkin menettämisestä…Pääsetkö pahasta mielestä tai ahdistuksesta eroon keskittymällä ajattelemaan ongelmaasi? Jos pelottaa mennä joukkoon seurustelemaan – johtuen sosiaalisesta jännittämisestäsi- niin se, että pyörittelet pelkäämääsi sosiaalista tilannetta mielessäsi, miettien omaa ”huonouttasi”, ja mahdollisia selviytymisstrategioita vain saa sinut entistä jännittyneemmäksi ja ahdistuneemmaksi jo ennen kuin menet kotoasi minnekään. Kun sitten pitäisi olla sosiaalinen ja seurustella, tai edes sanoa jotakin, niin olet jo valmiiksi nostanut ahdistuksesi taivaisiin, etkä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin itsesi ja oireittesi tarkkailuun.
Tai jos olet masentunut niin keskityt masentuneisiin ajatuksiisi ja oireisiisi, kuten siihen, että ei ole energiaa, ei motivaatiota jne. Alat vähitellen ajatella, että depressio pilaa koko elämäsi, keskityt ajattelemaan erilaisia piirteitä siitä, miten kurjaa elämäsi tulee olemaan ja siten lisäät toivottomuuttasi. Yhtäkkiä masennuksesta itsestään on tullut syy masentua lisää.
Samoin käy kaikkien psyykkisten ongelmien kanssa. Jos koet depersonalisaatioon liittyviä ”outoja” tuntemuksia, kuten epätodellisuuden tunnetta, itsestä vieraantumista, tai maailma näyttää vieraalta ym…alat sitten tolkuttomasti selata intranetiä saadaksesi vastauksia kysymyksiisi, epäilet aina vain enemmän, että sinussa on jotain vakavasti vialla. Pian et muuta enää ajattelekaan kuin noita oireita. Kun sitten vielä luet jostain keskustelupalstalta, että joillakin depersonalisaatio oireet ovat jääneet pysyviksi, niin pelkäät suunnattomasti, että et ikinä pääse eroon ongelmasta. Ajan myötä talla tavalla pelkosi vain lisääntyy, vaikka vilpitön tarkoituksesi oli hakea vastauksia ja varmistelua siitä, että olet kunnossa.
Obessiivisia pakkoajatuksiaan vihaava koettaa epätoivoisesti olla kokematta noita ajatuksia, mutta näin vain lisää pelkäämiään ajatuksia. Hän – tajuamatta että tämä paradoksi tapahtuu- alkaa märehtiä pelkäämiään ajatuksia ja mielikuvia päässään lähes tauotta. Kohta hän tarkkailee kaikkia merkkejä mahdollisesta ”sekoamisesta”, ahdistuu entisestään…ja pelkää omia ajatuksiaan aina enemmän.
Tämä kaikki tapahtuu, koska olet mielessäsi päättänyt, että pahasta olosta on pakko päästä eroon – ja keskityt oloosi. Mutta, kuten todettu: märehtiminen, ongelmaan keskittyminen vain pahentaa tilannetta. Psyykkiseen ongelmaan keskittymällä et oikeasti ratkaise mitään. On aivan eri asia keskittyä johonkin ratkaistavissa olevaan käytännön ongelmaan. Jos sinulla on huono kunto, niin kuntoilun aloittaminen on ratkaisu. Silloin voi keskittyä ratkaisuun. Mutta jos ongelma on henkisesti paha olo, niin keskittymällä siihen ongelmaan et oikeasti tee mitään – paitsi pahennat oloasi.
Kuitenkin masennuksesta, depersonalisaatiosta ja muista psyykkisistä ongelmista pääsee eroon.
Yksi CBTssa (kognitiivinen ja käyttäytymisterapia) käytetty menetelmä – toki alkuun vaikealta tuntuva strategia – on tämä:
sen sijaan, että koetat väkisin päästä ongelmastasi eroon siihen keskittymällä, keskityt siihen mitä voit tehdä – ongelmasta huolimatta. Emme siis keskity tunteeseen, tai oireisiin, tai edes pelottaviin ajatuksiin, vaan yksinkertaisesti laadimme aktiviteettiohjelman jo silloin kun vielä koet noita oireitasi. Asioiden tekeminen ei silloin tietenkään tunnu houkuttelevalta, tai ne voivat pelottaa, tai voi olla, että tuntuu vain liian raskaalta. Silti ne tehdään. Aktiviteetit pitää tietenkin suunnitella niin, että ne on mahdollista tehdä, ei liian vaikeaa, mutta silti sellaista mikä pakottaa sinua hiukan – sinnepäin minne haluaisitkin mennä, jos sinulla ei olisi ongelmaasi.
Toinen strategia (kognitiivinen) on se, että opit, että kaikki ajatuksesi ja pelkosi omista oireistasi ja kokemuksistasi eivät oikeasti ole puhdasta faktaa.
Yksi menetelmä on se, että opit hyväksymään erilaisia tunteita, niitä tuomitsematta, samalla kun keskityt siihen, millaisia oikeat elämäsi arvot ovat. Tätä vaihetta nimitetään hyväksyntä- ja omistautumisvaiheeksi, tai terapiaksi.
Kaikki edellä luetellut menetelmät ovat osa CBTta ja ne linkittyvät toisiinsa. CBTn tehokkuus on todistettu lukuisissa tieteellisissä testeissä, ja ihmiset pääsevät näillä ”paradoksaalisila” menetelmillä eroon kaikenlaisista elämää rajoittavista ongelmista, kuten juuri masennuksesta, sosiaalisesta ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja depersonalisaatiosta.
Koeta itseksesi hiukan miten se, että alat tehdä asioita – tunteesta huolimatta- vaikuttaa oloosi.
Tai, jos haluat kokeilla mitä CBT terapiana, kokeneen terapeutin antamana, voi tehdä, niin ota yhteyttä ”Varaa terapiaa” tabin kautta.