Pakko-oireisen häiriöön, eli OCDhen liittyy usein pakkoajatuksia. Pakko oireiset pakkoajatukset voivat olla irrationaalisia, hulluja, epäuskottavia – ja ne voidaan kokea sellaisiksi. Tällöin pakko-oireista kärsivä tietää, että hänen ajatuksensa ovat irrationaalisia, eivätkä oikeasti merkitse mitään, mutta hän silti kokee ahdistusta niistä – osittain siksi, että pieni osa hänestä edelleen pelkää, että ajatukset mahdollisesti merkitsevät jotain pahaa. Seurauksena on “entä jos?”, “mitä jos?” ajattelu koskien niitä pakkoajatuksia.. Esimerkiksi jollakulla voi olla pakkoajatus: “vahingoitan lastani”. Henkilö saattaa koko lailla tietää, että ajatus on täysin vastoin sitä mitä hän oikeasti on, ja kysytäessä huomaa, että ei oikeastaan usko, että tuolla ajatuksella on mitään todellista merkitystä. Mutta takaraivossa kuitenkin kytee tuo kirottu: “entä jos sittenkin?”; “entä jos sekoan?”; “entä jos tietämättäni haluankin tehdä pahaa”…Ihminen alkaa siten tulkita irrallisia ajatuksiaan katastrofaalisesti – ja alkaa pelätä omia ajatuksiaan. Juuri tämä omien ajatusten pelko ja epäily tekee niistä ns obsessiota, eli pakkoja. Ne ajatukset koetaan vastenmielisiksi, niitä ei haluaisi kokea, joten ne ovat pakkoajatuksia. Ja kun ne ovat muuttunueet pakkoajatuksisi – niitä tulee aina lisää…
Pakkoajatus vai harha?
Pakkoajatus on epämiellyttävä. Eihän se muuten mikään pakko olisikaan. Pakkoajatus saa aikaan sen, että alat pelätä: “olenko paha, sairas, kieroutunut tai sekoamassa kun saan noita ajatuksia?” Toiset epäilevät omia OCD pakkoajatuksiaan enemmän. He ovat melko varmoja, että pakko oireet, kuten pakkoajatukset eivät merkitse sitä mitä hän pelkää, mutta ovat epävarmoja. ..”Ehkä pakkoajatukseni sittenkin…entä jos ajatukseni sittenkin merkitsee..”Heidän pakko oireinen häiriönsä – tai ainakin pakkoajatusten aiheuttama ahdistus on siksi mahdollisesti sitkeämpää koska niitä pakkoajatuksia on vieläkin pelottavampi lähestyä ja hyväksyä.
Sitten on niitä joilla ei ole selkeää ymmärrystä siitä, että OCD pakkoajatukset ovat irrationaalisia. He uskovat ajatuksiinsa. Tällöin voidaan puhua joko deluusiosta (harhaluuloista) tai ainakin todellisuuden huomaamisen ja erottamisen hämärtymisestä.
Silti näissä kaikissa kolmessa tapauksessa OCD pakkoajattelu, eli pakkoajaukset – obsessiot- aiheuttavat ahdistusta ja perimmiltään on kyse ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistusta sitten yritetään lievittää pakkotoimilla, rituaaleilla. (kirjoitan näistä rituaaleista muissa artikkeleissani).
On tärkeä huomata, että pakko oireisesta häiriöstä – ja siihen liittyvistä pakkoajatuksista – voi kärsiä sellainenkin jolla on myös psykoottistasoista ongelmaa. Aivan samoin kuin ihminen joka sairastaa diabetesta voi sairastua myös psykoosiin. Ne eivät siis sulje toisiaan pois.
Psykoosi ei ole pakko-oire, eikä pakkoajatus merkitse psykoosia
Se, että jotkut menettävät todellisuuden oivaltamisen ei ole sama kuin pakko-oireinen häiriö, OCD. Eikä se, että kokee pelottavia ja vastentahtoisia pakkoajatuksia merkitse psykoosia tai sekoamista. Pakko-oireinen häiriö ja psykoosi ovat kaksi täysin eri asiaa. Useimmat jotka kärsivät pakko-oireista eivät kärsi psykoosista. Jos joku kärsii pakko-oireista ja psykoosista, ne on molemmat diagnosoitava ja hoidettava.
Lisäksi useimmat potilaani pelkäävät nimenomaan skitsofreniaa. Tai ainakin ‘sekoamista’. Skitsofrenia on kuitenkin monen oireen summa. Jos joku kärsii irrationaalisista pakkoajatuksista, hän luultavasti kärsii OCDsta, pakko-oireisesta häiriöstä, eikä suinkaan psykoosista. Jos joku kärsii harhoista hän ei edelleenkään automaattisesti kärsi psykoosista. Jos joku kärsii psykoosista hän ei silti välttämättä kärsi skitsofreniasta. Jotta skitsofrenia voitaisiin diagnosoida
1. Ihmisen pitää uskoa harhoihinsa
2. Ne harhat edustavat hänelle todellisuutta
3. Hän ei koe harhoja oman persoonansa vastaisiksi (päinvastoin kuin pakko-oireisessa ajattelussa)
4. Hän ei testaile harhojensa – ja mahdollisten pakkoajatusten- todellistuutta hakemalla varmisteluja (toisin kuin pakko-oireisessa häiriössä), eikä koeta rituaaleilla lievittää ahdistusta jota pakkoajatukset aiheuttavat (toisin kuin pakko-oireisessa häiriössä).
Entä jos kärsii sekä psykoosista, että pakkoajatuksista?
Mitä sitten hoidetaan jos kärsii OCDsta ja mahdollisesta psykoosista?
Yleensä (mutta ei aina) on paras keskittyä ensin pakkoajatusten – ja siis pakko-oireisen häiriön, OCD:n hoitoon. OCD pakkoajatukset ja ajattelu ja sitä seuraavien rituaalien noudattaminen pitävät yllä ahdistusta ja stressiä ja siten voivat pahentaa deluusioita. Pakko-oireinen häiriö on – jos potilas kärsii myös psykoosista, osa isompaa noidankehää, joka menee tähän tapaan:
- OCD Pakko oireet: OCD ajattelu, tuntemukset sekä pakkoajatukset…
- Aiheuttavat ahdistusta jota seuraa:
- Rituaalit joka aiheuttaa lisää:
- OCD ajattelua ja pakkoajatuksia ja ahdistusta jotka yhdessä aiheuttavat:
- Uskomusten lisääntymisen ja toisinaan ymmärryksen vähenemisen josta seuraa:
- Lisää OCD ajattelua ja pakkoajatuksia ja kierre alkaa uudestaan syveten yhä lisää, aiheuttaen joskus harhoja.
Monasti pakko oireisen häiriön lievittymisen myötä myös psykoosi hellittää.
Lisäksi on huomattu, että vaikka SSRI lääkitys usein auttaa, varsinaisten antipsykoosilääkkeiden käyttö saattaa pahentaa pakko oireista häiriötä, OCDta.
Pakkoajatus ei aiheuta psykkoosia
Huomaathan, että pakkoajatukset (tai OCD) EI aiheuta psykoosia. Niinkuin ei diabeteskaan. Mutta mikä tahansa stressi voi pahentaa mitä tahansa oireilua.
Tässä siis hiukan erottelua siitä mikä on OCDta, pakkoajatusta ja mikä taas psykoosia…toivon, että tämä edes hiukan selvittää asiaa, eikä sotke lisää… 🙂