Mikä auttaa kun obsessiiviset epäilykset valtaavat mielen parisuhteessa? Tarkoitan tässä sinun omia obsessiivisia epäilyksiäsi omista tunteistasi. Ja parisuhteesta. En tarkoita mustasukkaisia epäilyjä tai todellisia parisuhdeongelmia. Tarkoitan ahdistavia ajatuksiasi itsestäsi ja parisuhteestasi. Tiedät, että rakastat puolisoasi, mutta pakonomaiset epäilyt kuten: ”mitä jos en oikeasti rakastakaan häntä?” tai: ”en ajatellut häntä, vaan jotakuta muuta, tarkoittaako tämä, että en rakasta häntä” tai: ”entä jos hän ei ole kuitenkaan se oikea?? Jne ja jne.
Jos ajatuksesi aiheuttavat sinulle ahdistusta mutta huomaat, että on mahdotonta olla ajattelematta niitä ajatuksia on mahdollista, että kärsit OCD ajattelusta. Jos nuo ajatukset koskevat omia tunteitasi parisuhteessa – ja ne ovat vastoin todellisia tunteitasi, on mahdollista, että kärsit OCD:n alatyypistä jota nimitetään parisuhde OCDksi (ROCD). Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa, että tässä puhumme ongelmasta joka kuuluu ahdistusongelmien perheeseen. OCD on ahdistusongelma. ROCD on ahdistusongelma, ei parisuheongelma. Ikävä kyllä OCDsta saattaa tulla parisuheongelmakin koska jatkuva varmistelun hakemisesi ja ahdistuksesi ja ehkäpä joidenkin asioiden välttely voivat hyvinkin alkaa nakertaa sitä sinulle tärkeintä – ja josta juuri koet pakkoajatuksia “obsessoit” -parisuhdettasi. Siksi on hyödyllistä katso mitä oikeasti voi tehdä että parisuhde OCD ei määrittäisi sinun elämääsi.
Parisuhde OCDlle tyypillisiä ovat juuri omien aitojen tunteiden vastaisesti sellaiset ahdistavat ajatukset, että parisuhde ei ehkä olekaan juuri se oikea, kumppanisi ei ehkä ole juuri se oikea, kumppanissa on ehkä jotain vikaa, et ehkä oikeasti rakastakaan jne. Mieltäsi piinaavat obsessiiviset “entä jos, entä jos..?” kysymykset. Jos ajattelet tällä tavalla jatkuvasti ja ahdistut ajatuksistasi, on luonnollista, että koetat olla ajattelematta niitä ”pakkoajatuksia”. Mutta se ei ole oikea tie.
CBT (Kognitiivinen ja Käyttäytymisterapia) ei pyri muuttamaan OCD ajatuksiasi.
Jotkut jotka ovat lukeneet CBTstä (kognitiivinen ja käyttäytymisterapia) muiden ahdistusongelmien hoidossa, ehkäpä minun blogissani tai muualla, ovat ajatelleet, että oikea tapa voittaa tuo (R)OCD-ahdistuksen kehä olisi muuttaa ajatuksiaan ja siten muuttaa kielteiset tunteet paremmiksi. OCD:n hoidossa se ei kuitenkaan toimi ihan näin. Vaikka CBT- kognitiivis-käyttäytymisterapia käyttääkin paljon oman mielen voimaa turhien ja vangitsevien ahdistus-noidankehien murtamiseksi, OCD:n kohdalla voidaan tehdä paljon pahaa jos aletaan taistella ajatuksia ja koettua pahaa oloa vastaan.
Päinvastoin kuin moni luulee, OCDta hoidettaessa kognitiivis-käyttäytymisterapian avulla ei koeteta muuttaa tunteita muuttamalla ajatuksia. Juuri päinvastoin. Kognitiivis-käyttäytymisterapia auttaa OCDsta kärsivää siten, että opitaan, että
- Pakkoajatukset, pakkomielteet, ylipäänsä ”obsessiot” ovat merkityksettömiä – eikä niitä koeteta misään tapauksessa muuttaa väkisin. OCDta hoidettaessa tunnetta EI pyritä muuttamaan muuttamalla ajatusta. Kokematon terepautti saattaisi ehkä mennä halpaan ja alkaisi taistella obsessioita vastaan kognitiivisin keinoin, mutta se pahentaisi OCDta.
- Pakkoajatusten tuottama ahdistus – tai se tunne, että jokin vain ”ei tunnu oikealta” – opitaan sietämään, antamaan vain olla puuttumatta siihen mitenkään (kuten esimerkiksi pakkotoimilla tai rituaaleilla tai turvaa hakevilla käyttäytymisillä tai vaikkapa ”analysoimalla” kognitiivisesti ajatuksiaan –eli siis koettamalla nujertaa tunteensa muuttamalla ajatustaan)
- Ne rituaalit ja muut turvaa hakevat käyttäytymiset joilla OCDsta kärsivä varmistelee, että sitä pelättyä pahaa ei tapahdu samoin kuin ne toimet joita OCDsta kärsivä on tottunut automaationa käyttämään silloin kun tuntuu ”väärältä” tai ”ei vain tunnu oikealta” lopetetaan asteittain. Tämän seurauksena OCDsta kärsivä oppii todellisuudessa, realistisesti, että pakkotoimet on mahdollista jättää ja silti sitä pelättyä ei tapahdu – ja ahdistus jonka luulit olevan ikuista ja aina pakottavan sinut pakkotoimiin, alkaa väistyä.
Korostan, että obsessiota EI pidä koettaa muuttaa voimalla tai järjellä tai järjen voimalla. Ei edes ns. kognitiivisesti, eli niin, että koetat ajatuksen voimalla muuttaa ”pahat” tunteet hyviksi. Tämä olisi vain yksi uusi pakkotoimi muiden joukossa. Ahdistusta ja masennusta aiheuttavia kielteisiä ajatuksia kyllä kyseenalaistetaan monissa ongelmissa kognitiivis-käyttäytymisterapian keinoin, mutta OCD:n hoidossa peli on hiukan erilaista ja todella tarkkaa, eikä obsessioita pyritä muuttamaan. On kuitenkin yksi ajattelun osa-alue jota on hödyllistä OCD:n hoidossakin, jonkin verran kognitiivisen käyttäytymisterapian alussa, tarkastella ja muuttaakin. Se alue on pakkoajatusten TULKINTA. OCD ajattelun kehä saattaisi mennä vaikka näin:
1: Huomaat (taas!) sen kirotun pakkoajatuksen: ”tapan puolisoni/lapseni…”; ”puolisoni on paska”; ”puolisollani on se ja se huono piirre”… ”haluaisin lyödä”…
2: Ahdistut välittömästi noista ajatuksista ja sen seurauksena:
3: Alat miettiä erilaisia tulkintoja usein kysymyksen muodossa: ”Entä jos olenkin oikeasti paha”; ”Entä jos en oikeasti rakastakaan puolisoani/lapsiani”; ”Entä jos hän ei ole se oikea”…
4: Ahdistus nousee huippuunsa, tuntuu, että jotakin olisi tehtävä, että olo tuntuisi helpommalata tai ”oikealta”.
5: Pakkotoimet: haet varmistelua, testailet, välttelet, ritualisoit mielessäsi, analysoit, tarkkailet…
Pakkoajatusten tunnistaminen ja tulkintojen kyseenalaistaminen
Parisuhde OCDssa käy usein niin, että huomaat obsessiosi vasta tuossa tulkintavaiheessa, 3. Osa tehokasta kognitiivista-käyttäytymisterapiaa olisi, että alkuun tunnistetaan noita obsessiota ja tulkintoja. Kun obsessiot on tunnistettu, ”normalisoidaan” obsessioiden kokemus ja opitaan, että obsessiot ovat vaarattomia. Seuraavaksi opitaan -lyhyesti- tarkastelemaan tulkintoja realistisemmin. Huomataan, että ne obsessiiviset epäilyt (”entä jos?”) ja merkitykset eivät ehkä olekaan kovin – tai ainakaan täysin- realistisia. Tässä vaiheessa terapian tarkoitus on antaa sinulle hiukan luottamusta (koska jatkossa on tarkoitus siedättää sinua ja silloin tarvitaan rohkeutta). OCDsta kärsivä on tässä vaiheessa ehkä jo hiukan vähemmän vakuuttunut, että ne tulkinnat ovat realistisia. Mutta hän kokee edelleen pahaa oloa ja sitä että ”ei vain tunnu oikealta”. Tämä vaihe kestää tyypillisesti vain 2 tai 3 ensi tapaamista terapiassa. Sitten jätetään ajatusten ja tulkintojen vatvominen ja keskitytään tehokkaimpiin hoitoihin, nimittäin: Hyväksynnännän ja tietoisen läsnäolon harjoitukset sekä ERP.
Hyväksyntä, tietoinen läsnäolo ja ERP OCD:n hoidossa
Hyväksyntä tarkoittaa lyhyesti sitä mitä jo edellä on sanottu: Ei koeteta muuttaa väkisin. Ahdistuksen tunnetta, tai sitä tunneta, että jokin ei tunnu oikealta, ei koeteta nujertaa väkisin. Hyväksytään ahdistus, ahdistuksen tilapäinen kovakin nousu. Keskitytään siihen mitä tehdään silti, vaikka ahdistaa. Ahdistus tai pahan olon tunne ei siten määrittele sitä mitä tehdään. Mikä sitten määrä sen mitä tehdään? Yhdessä sovitut ja kirkastetut arvot ja tavoitteet. Sinun henkilökohtaiset arvosi. Teet sitä mitä oikeasti haluat, et sitä mitä pahan olon tunne mielellään pakottaisi tekemään.
Tietoinen läsnäolo, tai mindfullness, on sukua edelliselle. Keskityt olennaiseen. Keskityt elämän kokemiseen juuri nyt. Koet elämän, vaikka sivutuotteena olisi ahdistusta. Tähän on erilaisia harjoituksia, mutta olennaista on se, että opettelet elämään tässä ja nyt. Onni ei ole nurkan takana. Se on juuri tässä. ROCDsta kärsivä helposti lankeaa siihen, että huolehtii tulevasta joka voi mennä pieleen – tai sitten ei. Tai hän huolehtii siitä, että parisuhde ehkä onkin jotain muuta kuin sen pitäisi olla. Tällöin mieli ei ole tässä hetkessä – ja parisuhteessa. Elät pääsi sisällä etkä parisuhteessasi. Tietoinen läsnäolo opettaa päinvastaisen tavan kokea elämä.
Lopuksi tärkein työkalu: ERP (Exposure and response prevention). Terapeuttisi suunnittelee kanssasi asteittain etenevän ohjelman missä altistat itseäsi tilanteille ja ajatuksille jotka ovat –OCD ajattelusi takia – aiheuttaneet ahdistusta parisuhteessasi. Perinteiseti olet koettanut varmistella, että pelkosi ei toteudu, olet siksi koettanut vältellä ajatuksia, ehkä selitellä ja analysoida. Olet mahdollisesti testaillut tunteittesi syvyyttä, normaaliutta ja aitoutta sekä tuntemuksiasi jne. Tuo kaikki varmistelu ja testailu lopetetaan asteittain ja suunitellusti. Seuraus on, että ahdistus takuuvarmasti nousee – alkuun. Siitäkin huolimatta sitä ”oikeata oloa” ei haeta…vaan päinvastoin: siedetään paha oloa tilapäisesti. Tämä on ERPtä. Hyvää oloa ei haeta. Kannattaako se kun on jo muutenkin ollut huono olo? Mietihän, lopputulos on (yleensä): OCD ajattelu ja koko OCD kehä alkaa murtua, pääset OCD ajattelun ja sen tuoman ahdistuksen ylivallasta. Kannattaako tilapäinen pahan olon sietäminen? Kyllä varmasti.
OCD:n ylivallasta pääsee eroon
Kuten huomaat, OCD:n ylivallasta pääsemiseksi pitää olla valmis käärimään hihansa ja rupeamaan töihin. Töihin kuitenkin kannattaa ryhtyä vain kun tietää mitä tekee. Jos aletaan taistella obsessiota vastaan, niin silloin tehdään juuri sitä mitä olet ennenkin tehnyt: turvaudutaan selittelyihin, varmistelun hakemiseen ja muihin pakonomaisiin toimiin – ja pidetään OCDta yllä. Mutta kun toimimme päinvastoin, hyväksymme tietyt asiat, kuten ahdistuksen tunteen ja toisaalta hankimme hiukan lisää ymmärrystä siitä mikä on todellinen vihollinen, niin pääsemme OCD:n herruudesta eroon.
Käyhän katsomassa myös toinen juttuni, aihetta sivuava:
http://paniikkihairio.fi/kuinka-paasee-eroon-ahdistuksesta-paniikkihairiosta-jatkuvasta-pahasta-olosta/
tai kysy terapiasta:
http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/