Pakkoajatuksia? Älä vatvo niitä ajatuksia!
Sain jälleen kerran yhteydenoton missä kyseltiin pakkoajatuksista. Kyselijä kertoi kärsivänsä pakkoajatuksista ja ajattelevansa, että pystyisikö tappamaan veljensä jos Jumala oikeasti käskisi tappamaan. Ajatus ahdistaa kyselijää, ja hän sen vuoksi vatvoo asiaa..ja ahdistuu lisää…
ks. kysymys:
http://paniikkihairio.fi/pakko-oireinen-hairio-osa-2-kolme-tapaa-varmistaa-etta-ahdistuksesi-ei-lopu/
nimimerkki ‘utelias’
Tuon tyyppinen pakkoajattelu on sen verran mielenkiintoinen, ja koskee monia, että päätin vastata ihan omalla blogiartikkelilla. Eli vaikka tämä vastaa suoraan kysymykseen yhden ihmisen pakkoajatuksista, artikkeli on silti suunnattu kenelle tahansa joka tarkkailee omia ajatuksiaan, ja vatvoo niitä. Yhteinen nimittäjä tässä on varmaankin se, että niin moni pelkää jotenkin sekoavansa ja menettävänsä kontrollin ajatustensa takia. Kun ajatuksiaan alkaa pelätä niitä saa yhä enemmän ja pian voidaan puhua pakosta, eli ajatukset ovat ns pakkoajatuksia.
Ihan ensiksi vastaan siihen, että onko tällainen ajatusten kulku normaalia. Tuollainen ”entä jos?”; ”ei varmasti!”; ”mutta entä jos sittenkin..?” tyylinen ajattelu on aika normaalia meille kaikille tilanteissa missä kohtaamme jotakin muutosta tai uutta mistä emme ole varmoja, että miten asia päättyy. Näitä tilanteita voi olla vaikka päätöksen teko siitä, muuttaako muualle, hakeeko toista työpaikkaa, ostaako auton, meneekö lomalle, tapaako uuden ihmisen…
Pakkoajatus ei merkitse mitään
Sinä vatvot mielessäsi hypoteettistä kysymystä. Se ei ole ”normaalia” samalla tavalla kuin vaihtoehtojen pohtiminen, koska uskoakseni ajatus veljesi tappamisesta on sinulle kaikenkaikkiaan vastenmielinen. Lisäksi ajatuksen toteuttaminen olisi vastoin veljesi oikeuksia ja vastoin lakia. Eli ajatus on monella tavalla karmea. Ja se on eri asia kuin mitä haluat. Se on ja koet sen sellaisen kuin se on: pakkoajatus. Pakkoajatus tulee pyytämättä, kuin pakosta, mutta se ei ole ajatus jota oikeasti haluat toteuttaa. Siksi, vaikka pakkoajatus onkin karmea, se ei oikeasti ole merkittävä, eli se ei merkitse mitään. Ei sinun tarvitse noin hullulle ajatukselle antaa painoarvoa. Mutta sinä annat. Ja se juuri tekee ajattelusta obsessiivisen. Kyseessä on siis pakkoajatus.
Tällainenkin obsesiivinen ajattelu on ”normaalia” sellaiselle ihmiselle joka jää jumiin pakkomielteisiin – tai pakkoajatuksiin. Näitä kaikkia voi nimittää obsessioiksi.
Olen tavannut ja hoitanut paljonkin sellaisia jotka kokevat saavansa käskyn Jumalalta – tehdä jotain karmeaa. Jos he oikeasti uskovat, että käsky tuli Jumalalta, niin heidän kohdallaan on ainakin pari epäjohdonmukaisuutta vaikuttamassa päätökseen, mitä tehdä. Jos he päättäisivät olla välittämättä noista epäajohdonmukaisuuksista ja tekisivät mitä kokevat käskynä, niin he tekevät sen siksi, että oma olo helpottuisi. Toisin sanoen oman olon helpottaminen on heille tärkeämpää kuin toisen ihmisen oikeus. Näitä epäjohdonmukaisuuksia on mm:
- Miksi Jumala käskisi tehdä jotain selvästi pahaa ja lainvastaista?
- Mistä voit tietää, että käskijä oli Jumala?
- Jos käsky loukkaa toisen oikeuksia ja on lainvastainen, sitä EI tarvitse totella. Ei edes silloin kun oikeasti uskoo, että käsky tuli Jumalalta.
- Jos ajatus on sinulle vastenmielinen, niin sen toteuttaminen tarkoittaisi sitä, että toimisit vastoin omia periaatteitasi, vastoin oikeutta, vastoin moraalia, vastoin länsimaista uskontoa (Raamattuun perustuva)
Jos joku silti, kaikesta tästä huolimatta toimisi tuollaisen ajatuksen mukaan, hän mitä todennäköisimmin ei osaisi eritellä edellä olevia – ja kärsisi psykoosista. Eli hän ei pystyisi erottamaan todellisuutta ja sitä mikä ei ole todellisuutta. Ja, kuten edellä sanottu, pitäisi omaa olon helpottamista tärkeämpänä kuin toisen oikeuksia. Tällöin kyseessä ei ole pakkoajatus vaan harha. Se, että kokee pakkoajatuksia jotka ovat epämiellyttäviä tai pelottavia on aivan eri asia kuin harhaisuus.
Totuus on, että edes oikeasti psykoottisen on harvoin oikeasti pakko toimia ääniensä tai muiden harhojensa mukaan. Vaikka päinvastainen kuva ikävä kyllä usein julkisessa sansassa ja elokuvissa ym. annetaan. Oikeasti harhoja ei ole pakko totella.
Moni potilaani jolla on obsessiivisia pakkoajatuksia pelkää juuri sairastavansa – tai sairastuvansa psykoosiin. Kokemukseni on, että kukaan joka kärsii obsessiivisista pakkoajatuksista tai OCDstä ei sairastu psykoosiin ajatustensa takia. Hei eivät kärsi sairaudesta missä he eivät pysty erottamaan todellisuutta siitä mikä ei ole todellisuutta. Päinvastoin ihminen joka kärsii OCDsta tai OCDlle tyypillisestä obsessiivisesta ajattelusta on LIIANKIN tarkkana huomaamaan kaikenlaiset ajatukset ja miettimään, että mitä ne merkitsevät.Juuri tämän herkkyyden takia niistä ajatuksista joita koet pakonomaisesti kehittyy – oman vastustuksesi takia- pakkoajatuksia.
Eli, jos koet hulluja ajatuksia – pakkoajatuksia, ja huomaat vatvovasi niiiden merkitystä, niin lopeta vatvominen. Eivät ne ajatukset merkitse mitään. Mutta vatvomalla annat niille merkitystä – ja ahdistut.
Terkuin
Ari
PS:
Jos koet, että pakko-oireesi ovat sitkeät, niin tutustu OCD-INTENSIIVIterapiaan. Se on tehokkain ja nopein (CBT) menetelmä pakko-oireiseen häiriöön. Käy katsomassa: www.ocd-clinic.com