’Ajaessani autolla näin iäkkään naisen ja lapsen jalkakäytävällä – ja yhtäkkiä päähäni iski ajatus ajaa heidän yli! Ohitettuani heidät vapisin kauhusta, hiljensin vauhtia ja katselin moneen kertaan peruutuspeilistä varmistaakseni, että en ole vahingoittanut heitä! Tiesin, että en ole sitä tehnyt, mutta pelkäsin kuitenkin…olenko menettänyt jotenkin järkeni…’’
’Kun saan paniikkikohtauksen pelkään, että menetän kontrollin ja teen jotakin mielentöntä, esimerkiksi, että alan huutaa jotain älytöntä ja pitää kamalaa meteliä. Tämä voi tapahtua vaikka työpaikalla, tai missä tahansa missä on koolla ihmisiä…’
’Paniikkikohtauksen aikana tulee usein epätodellinen tunne. Ikäänkuin olisin jotenkin itseni ulkopuolella…varsinkin autoa ajaessa tämä tunne voi olla voimakas ja pelottava.’
Nuo ylläolevat esimerkit ovat todellisilta ihmisiltä joita olen auttanut lopettamaan paniikkinsa – ja muun ahdistuksen (ensimmäinen esimerkki on potilaaltani, joka kärsi sosiaalista ahdistusta ja pakko-oireisesta häiriöstä).
He kaikki oppivat, että ahdistus ja paniikki ei tee ketään hulluksi, mutta kylläkin lisää niitä pelottavia oireita – kuten sitä, että tuntuu epätodelliselta ja pelkää, että sekoaa. Tässä tapauksessa pelko on siis sekä oire, että paniikkikohtauksen laukaisija.
Jos siis koet jotakin noiden kaltaisia ’hulluja’ ajatuksia tai päähäsi pälähtää aika ajoin tunne, että pitäisi tehdä jotain mieletöntä kuten huutaa julkisella paikalla, hypätä alas sillalta tai tönätä’ joku muu liikenteen sekaan…tarkoittaako se, että olet sekoamassa? Tai jos tuntuu, että et ole oikein yhtä ympäröivän maailman kanssa tai jotenkin muuten tuntuu sekavalta tai kummalta, tarkoittaako se, että olet menettämässä kontrollin?
Sekoamisen pelko tai kontrollin menettämisen pelko yksi kovaan ahdistukseen ja paniikkikohtausekseen usein liittyvä oire. Tällainen pelko on tyypillistä varsinkin niille jotka kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä, mutta kuka tahansa ahdistunut voi kokea voimakasta sekoamisen pelkoa.
Seuraava nyrkkisääntö on yleistys. Sen on pakko olla yleistys, koska se vain kertoo, miten asiat yleensä ovat. (Kuitenkin jokaisen joka kokee pelottavia oireita tai ’halua tehdä jotain hullua’, kannattaa aluksi ottaa yhteys asiantuntijaan, selvittääkseen mistä on kysymys – onko siis kyseessä ahdistus, vai jotain muuta. Asiantuntija voi olla vaikkapa psykiatrian erikoislääkäri tai kognitiivinen psykoterapeutti.) Seuraava koskee siis paniikkihäiriötä, paniikkikohtauksia ja niihin liittyviä pelkoja.
Nyrkkisääntö: Sinä et sekoa paniikkikohtauksen tai kovan ahdistuksen takia. Itse asiassa juuri se, että koet tuntemuksesi niin voimakkaina paniikin aikana ja pelkäät tekeväsi jotakin hullua, on merkki siitä, että et ole sekoamassa tai menettämässä kontrollia. Asia on –niinkuin melkein kaikki paniikkiin liittyvä- paradoksaalisesti juuri päin vastoin. Olet itse asiassa LIIAN PALJON KONTROLLISSA. Hallitset oireitasi liikaa ja siksi
- Huomaat oireesi entistä helpommin.
- Aiheutat itsellesi lisää paniikkia – ja pelkoa- koettamalla taistella itse asiassa luonnollisia oireita vastaan.
- Lisääntynyt pelko taas saa aikaan lisää oireita, mm. sen oudon tunteen, että on jotenkin ulkopuolella…ja niin edelleen, kyseessä on jälleen yksi paniikkia ylläpitävä noidankehä.
Ihmiset jotka todella ’sekoavat’, eli kokevat vaikkapa psykoosin jolloin he eivät erota todellisuutta vaan voivat nähdä, kuulla ja kokea sellaista mikä ei oikeasti ole todellisuutta – ja sitten reagoivat tuhon psykoosimaailmaansa – eivät tule psykoottisiksi paniikkikohtauksen takia. Kova ahdistus toki, niinkuin mikä tahansa lisääntynyt stressi voi aiheuttaa lisäongelmia jollekulle jolla on psykoottinen sairaus.
Lyhyesti siis: ongelma paniikkihäiriöstä kärsivällä ei ole se, että hän oikeasti menettää kontrollinsa ja sekoaa. Ongelma on se, että hän pelkää että niin tapahtuu.
Pelko ylläpitää paniikkihäiriötä, mutta siitä pelosta pääsee eroon paradoksaalisella menetelmällä –kognitiivisella psykoterapialla.
Koska olen saanut paljon kyselyitä siitä, mitä se oikein tarkoittaa, kun tuntuu epätodelliselta, ajattelin, että kirjoitan seuraavan pikku artikkelini erityisesti tuosta oireesta, joten seuraa blogia – ja jos olet tilannut minulta jonkin kurssikirjan, niin seuraa myös sähköpostiasi.
Jälleen: kysele vapaasti aiheesta tai muusta aiheesta tässä blogissa!
Paradoksaalisin terveisin
Ari