Jännittää? Ahdistaa? Pelottaa? Pelkäät, että jännittämisen takia et kykene keskittymään, pelkäät toisten huomion kohteena olemista. Tiedät kyllä osaavasi asian kuin asian, mutta kun on porukkaa ympärillä niin huomiokykysi lentää ulos ikkunasta ja osaat keskittyä vain omaan jännittämiseesi, huomaat vain oman kuumottavan naamasi joka mielikuvassasi on punainen kuin keitetty rapu. Koet olevasi kömpelö, ajatus ei kulje, sanaakaan et saa suustasi –ainakaan mitään järjellistä. Tästä seuraa lisää pelkoa: pelkäät, että jännittämisesi huomataan, huomaat hikoilevasi…Sanat takkuavat vaikka kuinka ponnistat, mietit tarkkaan mitä sanoisit ja ennenkuin saat sen sanottua, tilaisuus menee ohi. Tämä on sosiaalisten tilanteiden pelko. Eli esiintymisjännitys, eli sosiaalinen ahdistus.
Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa monen elämää. Yllä esitetyllä tavalla se voi ahdistaa missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa, eli tilanteessa missä on useita ihmisiä koolla. Kun jännittäminen on oikein kova niin moni alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita. Tai jos hän menee niihin, niin hän välttelee puhumasta tai muuten tuomasta itseään esiin. Koska juuri huomion kohteena oleminen jännittää.
Monelle sosiaalisten tilanteiden pelko ja esiintymisjännitys on pahimmillaan silloin kun joutuu esiiintymään yleisön edessä. Itse asiassa tämä ei ole aivan totta. On paradoksaalista, että ”esiintyminen” yleensä koetaan itse asiassa helpommaksi kuin se, että olet yleisön edessä oma itsesi. Tämän tietää moni esiintymisen ammattilainen. Roolissa voi ”esiintyä” mutta omana itsenä roolisuorituksen jälkeen, vaikkapa kutsuilla voi olla hankalaa kun jännittää ja pelottaa… Siksi sana ”esiintymisjännitys” ei ehkä kerro koko totuutta. Tai ei ole täsmällinen. Esiintyminen voi olla helppoa – omana itsenä oleminen ei.
Yllättyisit jos tietäisit, miten moni tunnettu alan ammattilainen kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen itse hoitanut ammattinäyttelijöitä Englannissa ja Tvstä tuttuja puhujia Suomessa. Et näe, että heitä jännittää. Eikä heitä ehkä jännitäkään. Esiintyminen. Mutta sosiaalinen tilanne pelottaa.
Moni kysyy minulta: miten pääsen eroon esiintymisjännityksestä? Itse asiassa he useimmiten tarkoittavat kysyä, miten päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta, eli ahdistuksesta. Moni toki haluaa eroon sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta – että esiintymisjännityksestä. Eritelläänpä vielä hiukan esiintymisjännitystä ja muuta sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on pelkoa ja jännittämistä joka rajoittaa kanssakäymistäsi ja osallistumistasi normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa missä haluaisit ottaa osaa keskusteluun, sanoa mielipiteesi tai vaikkapa lähestyä jotakuta ihmistä tai ihmisryhmää.
Esiintymisjännitys on sellainen sosiaalisen pelon muoto joka tulee esiin silloin kun pitäisi jotekin erityisesti olla porukan huomion kohteena. Tämä voi tapahtua osana normaalia sosiaalista tilannetta missä sanoisit mielipiteesi. Pahin tilanne monelle olisi julkisen puheen pitäminen. Se voisi vielä onnistua jos voisi olla roolissa, vaikkapa pukeutua apinapukuun niin, että oma naama ei näy. Mutta teepä se omana itsenäsi, näyttäen oma jännittynyt naamasi ja puhu omalla väpisevällä äänelläsi. Tässä olisi hyvä jos voisi heittää huumorilla: ”kukaan ei huomaa eroa..hahhaa.”
No niin, Tarpeeksi vatvottu sitä mikä sosiaalisten tilanteiden pelko on.
Miten siitä pääsee eroon?
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy erityispiirre kaikkien ahdistusongelmien joukossa. Se erityispiirre on, että altistusharjoitukset, jotka ovat kulmakivi (kognitiivisessa ja käyttäytymisterapiassa) kaikkien ahdistusongelmien hoidossa, eivät näytä läheskään aina auttavan sosiaalisten tilanteiden pelossa. Toisin sanoen jos joku kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta – tai esiintymisjännityksestä – niin hän voi käydä toistuvasti, uudestaan ja uudestaan kokouksissa, kahvioissa, tapaamisissa, osallistua ryhmätöihin ja puhua lavalta – ja aina vain jalat vapisevat, aina tuntuu yhtä kauhealta, aina pelottaa huomion kohteena oleminen…
Tutkimukset kuintenkin osoittavat, että juuri CBT – tai KKT, eli Kognitiivinen ja Käyttäytymisterapia auttaa tehokkaasti sosiaalisten tilanteiden pelkoon. On vain muistettava, että kognitiivinen terapia sosiaalisten tilanteiden pelkoon on erilaista kuin kognitiivinen terapia vaikkapa paniiikkihäiriön tai hämähäkkien pelon hoitoon.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy se, että sinulla on kielteinen, epätarkka ja usein vääristynyt kuva – itsestäsi. Tämä kuva pitää muuttaa realistisemmaksi. Se ei aina onnistu pelkästään rohkeasti menemällä sosiaalisiin tilanteisiin, vaan usein ikävä kyllä kielteinen kuva vain ”pysyy ja paranoo”…eli sitkistyy.
Yksi yksinkertainen menetelmä minkä opetan potilailleni on, että he alkavat harjoitella tietoisesti huomion ohjaamista pois itsestä – johonkuhun toiseen henkilöön. Jos puhut ryhmälle tai yleisölle, niin katso yhtä henkilöä silmiin, tarkkaile hänen vaatetustaan – ja jatka löpinääsi. Huomio on toisessa, ei itsessä. No, ei tämä mikään taikatemppu ole, ja moni sanoo, etä he tekisivät juuri sen jos voisivat, mutta kun jännitys estää. Silti se on alku. Yritä edes. CBTssä käytämme monenlaisia menetelmiä joiden kaikkien tarkoitus on, että muutat sen kielteisen minäkuvan – ja vähennät pelkojasi. Ei siis pelkästään niin, että pelkojasi uhmaten vain syöksyt ryhmään mukaan. Ja koet kaikki sosiaalisten tilanteiden luomat pelot ja ahdistuksesi. Vaan niin, että jotain muutetaan – pääsi sisällä. Ja sitten huomio ohjataan – itsestä ulos.
Kysy vapaasti sosiaalisten tilanteiden pelon hoidosta – ja tulevista työryhmistä. Niistä kirjoitan lisää lähipäivinä.
Ks myös:
http://paniikkihairio.fi/5-kikkaa-milla-paaset-punastumisen-pelosta/
http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/