Pitäisikö sinun pakko-oireesi diagnosoida jotenkin? Ehkä pakko-oireinen häiriö? Minun kantani on, että pääasia on, miten ongelmalliseksi sinä koet pakkoajatuksesi tai pakkotoimesi. Ja kuinka ahdistunut olet niistä ja lopulta: kuinka paljon se kaikki vaikuttaa haittaavasti elämääsi. Itse en ole erityisen kiinnostunut diagnooseista sinänsä. Toki tarkistan diagnoosinkin sopivia hyväksyttyjä kriteerejä käyttäen, mutta kuten sanottu, pääasia on se, miten paljon haittaa jokin ahdistusongelma sinulle tuottaa.
ICD-10, jota Britanniassa käytetään, määrittelee mm. seuraavat kriteerit OCDlle:
1: Potilas kokee ajatuksia, ideoita, kuvia ja impulsseja jotka tunkevat potilaan mieleen toistuvasti ja vastentahtoisesti
2: Ne ovat aina ahdistavia ja potilas koettaa päästä niistä eroon (yleensä huonolla menetyksellä)
3: Ajatukset koetaan ja tunnistetaan omiksi ajatuksiksi – vaikkakin vastentahtoisiksi ja usein iljettäviksi.
4: Potilas suorittaa toistuvia rituaalimaisia tekoja joiden tarkoitus on lievittää ahdistusta, ja estää jokin (joka tapauksessa epätodennäköinen) asia tapahtumasta. Tekojen tarkoitus ei ole tuottaa mielihyvää, eivätkä ne perustu siihen, että todellisuudessa saataisiin suoritettua loppuun jokin hyödyllinen tehtävä.
5: Potilas yleensä tunnistaa tekojen hyödyttömyyden.
6: Pakkoajatusten ja/tai pakkotoimien aiheuttaman ahdistus vaikuttaa merkittävästi potilaan sosiaaliseen tai henkilökohtaiseen kykyyn toimia (usein ajan hukkaamisen takia)
7: Ahdistavat ajatukset, ideat ja toimet eivät ole seuraus muusta psyykkisestä sairaudesta, kuten skitsofreniasta tai mielialahäiriöstä.
Kriteerejä on muitakin, mutta tästäkin näkee, että pelkkä vastentahtoisten ajatusten ajoittainen esiintyminen ei merkitse OCDta. Samoin kuin se, että toimii jossain määrin pakkomielteisesti, vaikka tarkistellen hiukan liikaa helloja, ei pelkästään merkitse OCDta. Jos olet hiukan pakkomielteinen, mutta pärjäät sen kanssa, etkä ole jatkuvasti pakkomielteistäsi ahdistunut, niin eihän se ole silloin ongelma. Senkun jatkat hellojen tarkistamista -kohtuudella, tai hiukan yli. Toisinaan on kyllä hyvä tarkistaa, miten paljon ne tarkistukset vaivaavat muita perheenjäseniä. Jos viivyt vessassa joka aamu tunnin tarkistellen, että hanat ovat puhtaat ja pyyhkeet juuri oikein, ja muut odottavat vuoroaan, niin silloin voi kyseessä olla ongelma, vaikka et sitä ole itse ongelmana ehkä pitänytkään. Tosin tuolloin ongelma ei välttämättä ole varsinainen OCD, vaan mahdollisesti obsessiivinen persoonallisuus(häiriö), joka voi häiritä muita, vaikka ei sinua, mutta siitä aiheesta en nyt sotke tähän juttuun enempää.
Toisaalta se, että menestyy elämässä ei merkitse, että ei voisi kärsiä OCDsta. Päivastoin: moni oma OCD potilaani on ollut hyvinkin menestynyt. Joskus OCD tyyppinen tarkkuus on jopa voinut auttaa menestyksessä, voihan ylenmääräinen tarkistelu joissakin asioissa ja ammateissa olla välillä etukin. (Yleensä enemmän kyllä haitta). Olenkin huomannut, että usein OCDsta kärsivät hakeutuvat ammatteihin missä vaaditaan tarkkuutta, varmuutta huolellista yksityiskohtien huomaamista ja järjestelyä ym. Rakettimoottorin älykäs suunnittelija voisi kärsiä OCDsta. Soisinkin, että autoni turvalaitteiden suunnittelija ja tekijä olisivat hiukan pakkomielteisiä turvallisuusasioissa. Itselläni on ollut potilaina OCDsta kärsiviä mm seuraavilta aloilta: kemisti, IT ohjelmien luoja ja tarkistaja (diplomi insinööri), sähkö-automaatio asentaja, lääkäri…Kaikissa noissa hommissa on hyötyä kyvystä ja halukkuudesta yksityiskohtien huomaamiseen.
Mutta toki siis: OCD on vakava ja elämää haittaava ongelma, enkä soisi OCDta kenellekään.