Vapinaa voi aiheutta moni asia, mutta yksi yleinen vapinan aiheuttaja on ahdistus. Ahdistus on mielen ja kehon reaktio koettuun uhkaan. Kun mielesi tulkitsee tilanteen varalliseksi (vaikkapa tulipalo) niin kehosi tuottaa ’stressihormoneja’ joita yleensä kutsutaan adrenaliiniksi. Adrenaliiniryöppy on siis kehosi automaattinen ’energiaruiske’ joka saa aikaan monia äärimmäisen nopeita muutoksia kehossasi – ja mielessäsi. Saat ikäänkuin lisää energiaa jolloin sydän alkaa hakata rajusti ja hengitys kiihtyy. Samalla verisuonet supistuvat ja hermot herkistyvät kuljettamaan tietoa nopeasti…Kaiken tarkoitus on varustaa sinut energialla ja supertehokkaalla toimintakyvyllä jotta voit selvitä uhkatilanteessa: voit siis taistella tai paeta!
Sellaisessa tilanteessa missä koettu uhka on kuitenkin jotain ’pään sisäistä’ tai abstraktia tai modernin yhteisön luomaa uhkaa, jota vastaan ei voi taistella, kuten vaikkapa sosiaalinen tilanne tuo reaktio menee ikään kuin hukkaan. Sosiaalisessa tilanteessa, vaikkapa käydessäsi kaupassa, mielesi tulkitsee tilanteen uhkaksi ja laukaisee ahdistusreaktion. Mielesi askartelee –osin tiedostamatta- uhkassa ja pelossa joka on vaikka se, että sinua arvostellaan tai tarkkaillaan… Et kuitenkaan voi alkaa taistella kaupan kassalla. Et edes tiedä miten sinua ehkä arvostellaan, mutta jotenkin tuntuu, että se voisi liittyä ulkonäköösi, kävelytapaasi, vaatetukseesi, puhetapaasi jne. Ketä vastaan alkaisit taistella? Muita jonottajiako? Vai kassaa? Et myöskään halua paeta koska jos ryntäät jonosta takin liepeet liehuen niin aiheutat vain lisää huomiota itseäsi kohtaan – ja lisää pelättyä arvostelua!
Seuraus on, että ahdistus vain lisääntyy, vaikka se uhka joka laukaisi ahidistusreaktion olikin vain mielikuvituksesi tuote, pelko siitä, että sinua ehkä tarkkailaan ja arvostellaan. Mutta reaktio on nyt laukaistu ja ahdistuskone käy täysillä! Adrenaliini suorastaan vaatii sinua toimimaan, mutta et toimi. Yksi seuraus tästä pakkautuneesta energiasta on se, että alat vapista! Kehosi uhkuu energiaa ja sinun pitäisi siis juosta tai alkaa huitoa hulluna…mutta vain seisot siinä…ja vapiset.
Tätä voisi paremman puutteessa verrata kilpa auton moottoriin. Oletko seurannut formula kisoja? Paalupaikalla kuljettajat pitävät yllä kierroksia, koneet jyrisevät ja autot tärisevät odottaen lähtövaloja. Kierrosten pitää olla koerkealla jotta lähtö onnistuu, ei siinä voi luimistella ja ottaa rennosti vaan on oltava valmis taisteluun. Jos kukaan ei kuitenkaan ala ajaa vaan jatkaa paikallaan kaasuttelua, niin mitään ei tapahdu, mutta bensaa palaa ja autot huutavat.
Tarkoitukseni on korostaa sitä, että vapina – siis ahdistuksesta johtuva vapina- on vaaraton oire niinkuin muutkin ahdistuksen oireet. Se voi olla kyllä erittäin epämiellyttävä jos vapinasi on runsasta, mutta siitä huolimatta siihen pätee samat säännöt kuin muihinkin ahdistuksen oireisiin:
mitä enemmän taistelet sitä vastaan, sitä enmmän mielesi tulkitsee tilanteen (ja nyt myös itse sen oireen) vaaralliseksi—ja paradoksaalisesti tuottaa lisää adrenaliinia. Ja mitä se adrenaliini saikaan aikaan? Aivan, juuri sitä vapinaa.
Mitä siis tehdä? Pohjimmiltaan tahtoisin neuvoa saman mitä aina ahdistukseen: lopeta se turha taistelu. Lue paradoksaalinen ohjelma ja opi, että oireet eivät aiheuta katastrofia. Lopeta pelko ja ahdistus pakenee.
Kuitenkin tiedän, että ainakin alkuun voi olla vaikea ottaa tällainen asenne –ilman terapeutin apua ja jos et ole opiskellut paradoksaalista mentelmää- joten pistän tähän pari pikku tilapäisvinkkiä:
- Juokse paikallaan jos voit (ehkä hankalaa kaupassa!)
- Jännitä huomaamatta kaikki lihaksesi. Keskity niin moneen lihakseen kuin voit. Pidä jännitystä yllä hetken aikaa ja päästä ne sitten rennoksi. Toista.
- Tässä yksi paradoksaalinen menetelmä kurssistani: kun koet vapinaa, ja alkaisit normaalisti pelätä ja jotenkin piilotella sitä tee paradoksi: vaadi lisää! Sano itsellesi: antaa vapinan tulla, vapistaan oikein hulluna. Koeta sitten lisätä vapinaasi. Ota riski ja vapise niin paljon kuin voit. Laske mielessäsi kolmeenkymmeneen ja sano itsellesi: haluan vapista holtittomasti, mutta sen on tapahduttava 30 sekunnin aikana. Sitten ei enää vapinaa, koska minulla on muuta tehtävää. Ei minulla ole koko päivää aikaa vapista (lol). Tiedätkö mitä tapahtuu? Pelko ei voi käsitellä tällaista lähestymistapaa ja se pakenee. Ja niin pakenee ahdistuskin—ja vapina.
- Älä tee mitään. Vapinasi ei todennäköisesti ole niin paha kuin mielessäsi sen näet. Ja vaikka olisikin, niin mitä sitten?
Siinä muutama pikku vinkki ahdistusvapinan varalta, vaikka periaatteessa vastustankin järjestelmällisesti kaikenlaista ’taistelua’ ahdistusta vastaan koska tiedän, että paras keino juuria pelko – ja ahdistus on se, että lopetat sen pelon – ja kun taistelet ahdistusta vastaan, niin pitkällä tähtäimellä pidät vain yllä pelkoa.
PS: olen kyllä itsekin kokenut vapinat! Joskus pitäessäni esitelmää suurehkolle yleisölle jalkani vispasivat (mielestäni) niin, että lahkeiden läpätys kuului yleisön joukkoon! Kotin piilottaa jalkaani puhujapöntön taakse ja jopa toisen jalkani taakse, mutta vähänpä se auttoi…