Mitä on masennus?
Masennus on ihmisen tapa reagoida kriittisessä elämänvaiheessa.
Jos kriittinen elämänvaihe käy liian vaikeaksi kestää, voi tällaisessa tilanteessa
selviämisstrategiana olla masennus.
Masennus ei ole ainoastaan tunne tai vain ajatus, se on tekoja. Joita voidaan muuttaa.
Ja masennus voidaan voittaa.
Masennus ilmenee ihmisessä kokonaisvaltaisesti
toiminnassa, mielessä, kehossa ja sosiaalisesti.
Masennus voi usein lamata täysin, tai toisinaan se voi olla hidastava ja elämää ankeuttava, mutta ei vie koko toimintakykyä.
Kerromme mm., että mitkä tekijät voivat vaikuttaa masennuksen syntyyn ja ylläpitoon ja millaisista merkeistä tunnistat masennuksen…
Kerromme keinoista,
kuinka masennusta voidaan hoitaa
Masennuksen yleisimmät tyypit
Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö.
Jokaisen ihmisen masentuneisuus on kuitenkin omanlaisensa,
Aivan kuten ihmisetkin ovat kaikki ainutkertaisia.
Masennustiloja voidaan erotella oireiden perusteella lievästä vakavaan.
Tällaisia kategorioita ovat:
Lievä masennus
Lievässä masennuksessa ihminen on usein toimintakykyinen
ja selviää arkielämästä.
Asiat, joista normaalisti suoriudut arjessa, kuten työssäkäynti, opiskelu ja ihmissuhteiden ylläpitäminen saattavat vaatia ylimääräistä ponnistelua.
Keskivaikea masennus
Keskivaikeassa masennuksessa toimintakyky on selvästi huonontunut. Sairasloma on usein tarpeen toipumisessa.
Vaikea masennus
Vaikeassa masennuksessa oireet haittaavat merkittävästi – toimintakyky on kokonaisvaltaisesti heikko.
Asiat, joista normaalisti suoriudut ilman ponnisteluja tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta.
Melankolinen masennustila
Melankolisessa masennustilassa on ominaista kyvyttömyys tuntea mielihyvää. Voimakkaat syyllisyydentunteet, ruokahalun heikkeneminen ja fyysinen kiihtyneisyys tai hidastuneisuus vaivaavat.
Epätyypillinen masennus
Epätyypillisessä masennuksessa on tavallista, että mieliala on vahvasti reaktiivinen eli jokin myönteinen asia parantaa mielialaa ohimenevästi.
Yleensä epätyypillisessä masennustilassa ruokahalu ja unentarve ovat lisääntyneet. Myös voimattomuuden tunne ja taipumus kokea itsensä hylätyksi saattavat korostua. Epätyypillistä tässä on, että ei oikein tiedetä mikä aiheuttaa masennuksen.
Psykoottinen masennus
Psykoottiseen masennustilaan liittyy muiden masennusoireiden lisäksi usein harhaluuloja ja todellisuudentajun häiriintymistä sekä joskus aistiharhoja eli hallusinaatioita. Aistiharhojen sisältö koostuu depressiivisistä aiheista.
Harhat ovat epämiellyttäviä, masennusta lisääviä.
Kaamosmasennus
Vuodenaikaan liittyvä masennus, kuten kaamosmasennus
ilmenee pimeyden lisääntyessä.
Kaamosmasennus on reaktio menetettyyn valoon, jota aivomme kaipaavat pystyäkseen pitämään päivän energisenä ja yön virkistävänä levon hetkenä. Oireet ilmenevät yleensä pahiten lokakuussa – ja lievittyvät helmi-maaliskuun aikana.
Synnytyksen jälkeinen masennus
Yli puolella synnyttäneistä äideistä ilmenee synnytyksen jälkeen muutaman päivän kestävää ja itsestään ohimenevää masentuneisuutta, mielialan vaihtelua, itkuisuutta, unettomuutta ja joskus myös ruokahaluttomuutta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on kyse, kun lievä masentuneisuus muuttuu pidempikestoiseksi ja oireet syvenevät. Äidillä voi ilmetä muiden masennuksen oireiden lisäksi vaikeutta kiintyä vauvaan, voimakasta ahdistuneisuutta, paniikkihäiriölle ominaisia paniikkikohtauksia, syyllisyyden ja pelon tunteita vauvaa kohtaan sekä toimintakyvyn heikkenemistä.
Pitkäaikainen masentuneisuus
Pitkäaikaiseen masentuneisuuteen liittyy varsinaista masennustilaa lievempiä oireita, mutta tila jatkuu yhtäjaksoisesti pitkään, vähintään kaksi vuotta.
Tila on psyykkisesti kuluttava ja se heikentää elämänlaatua ja toimintakykyä.
Mikä aiheuttaa masennuksen?
Kenen tahansa elämä voi vaikeutua – kriisiytyä. Jos tilanne tai kriisi käy liian vaikeaksi kestää, voi tällaisessa tilanteessa seurata masennus.
Ollaan rehellisiä: Masennuksen syitä ei edelleenkään täysin tunneta.
Jotain kuitenkin voidaan tehdä. ja yksi asia on, että tunnistetaan altistavia tekijöitä:
Masennukselle altistavat tekijät ovat osittain psykologisia, sosiaalisia, fyysisiä ja biologisia mutta toisaalta myös geneettisiä. Masennusta voivat aiheuttaa muun muassa traumaattiset kokemukset tai suuret elämänmuutokset, menetykset, pitkään tukahdutetut tunteet, surematon suru, ristiriidat ihmissuhteissa, käsittelemättömät asiat, hauras itsetunto, päihteet
tai psyykkinen tai fyysinen sairastuminen.
Myös opitut ja sisäistetyt negatiiviset ajatus- ja toimintamallit
voivat altistaa masennukselle.
Pitkittynyt stressi, työ- tai opiskelu-uupumus, työttömyys,
vaikeat ihmissuhdehuolet, yksinäisyys, riippuvuudet, talousvaikeudet,
oma tai läheisen vakava sairastuminen, synnytys ja sen aiheuttamat hormonaaliset muutokset tai rikoksen tai väkivallan uhriksi joutuminen saattavat laukaista masennuksen.
Toisaalta masennukselle ei aina löydy mitään selkeää syytä elämäntilanteesta
ja kuka tahansa voi sairastua.
Tällöin masennutaan siitä, että masennutaan.
On yksilöllistä millaisia oireita masennus aiheuttaa.
Masennus ilmenee useilla elämänalueilla kokonaisvaltaisesti,
toimintakyvyssä, mielialassa, kehossa ja sosiaalisissa suhteissa.
Toisilla masennus voi vaikuttaa toimintakykyyn niin paljon, että työssäkäynti tai opiskelujen suorittaminen vaikeutuu merkittävästi. Toisilla taas masennus on enemmän mielen tasolla ja toimintaan riittää energiaa kohtalaisen hyvin
Oireita:
Masennuksen selkein oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa henkilöä suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan. Jos siis kielteinen ajattelu vaivaa pari päivää,
ei vielä ole kyse masennuksesta. Masennuksessa mieli on suurimman osan ajasta masentunut ja siihen voi liittyä syvä toivottomuuden tunne,
mikään ei oikein jaksa innostaa eikä millään tunnu olevan väliä.
Psyykkiset oireet
Masentuneen muisti heikkenee, on hajamielisyyttä. Saatat unohtaa kesken lauseen, mitä olit sanomassa. Ajattelukin käy tahmeaksi. Jos looginen ajattelu on ollut aiemmin helppoa, voi se nyt olla lähes mahdotonta.
Keskittyminen lukemiseen tai toisen ihmisen pidempään jatkuvaan puheeseen on haastavaa, toisinaan mahdotontakin.
Tunnetilat vaihtelevat ärtymyksestä ahdistukseen ja tunnetason lamaannukseen.
Ilottomuus ja kiinnostuksen puute ovat masennuksessa tavallista.
Hyviäkin hetkiä on, vaikka suurin osa on vaikeaa:
Tyypillisesti esimerkiksi liikunta ja mukavat hetket muiden ihmisten kanssa tuovat hyvää oloa ja hyvää mieltä.
Masentuneen mieliala on kuitenkin pääsääntöisesti
enemmän tai vähemmän matala.
Saavutuksista ja tekemisestä nauttiminen on usein masennuksessa vaikeaa. Tyypillistä ovat myös lohduton yksinäisyys ja surumielisyyden tunteet.
Toiset ihmiset ovat tavoittamattomissa ja joukkoon kuulumisen mukavaa kokemusta ei olo, aina vaan masentaa.
’Taistele tai pakene’ reaktio on koko ajan päällä. Tuon reaktion takia ihminen kokee jatkuvasti:
Ahdistusta
Surullisuutta
Pelkoa
Vihaisuutta
Ärtyneisyyttä
Inhoa
Sitten hän Lamaantuu
Vihaisuus ja inho voivat olla päällimmäisiä kokemuksia ja kääntyä itseä vastaan. Noidankehä vie nautinnon kokemukset ja johdattaa synkkyyteen.
Tunteiden hyväksyminen ja niihin liittyvien elämänhistorian hankaluuksien työstäminen saa masennuksen yleensä helpottamaan.
Masentuneen ajattelu on negatiivista, ja negatiivisen ajattelun kehät ovat tyypillisiä masentuneen mielessä.
Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja esiintyy myös, mutta masentuneessa mielessä ne jäävät helposti huomaamatta tai ne unohtuvat välittömästi, kun ne ovat ohi. Pienikin vastoinkäyminen voi laukaista toivottomuuden
ja lisätä kielteisiä ajatuksia.
Häpeä onkin siten hyvin tavallinen kokemus masentuneella ihmisellä,
usein se voi olla myös masennusta ylläpitävä ja vahvistava tekijä.
Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä huonompana ja
joukkoon kuulumattomana.
Kuoleman ajatukset
Mielessä pyörivät aika ajoin ajatukset kuolemasta ja sen helpottavuudesta. Masentuneena voi kokea, että on vain taakaksi muille ja sen takia olisi helpompi, jos kuolisi pois. Välillä ihminen kokee itsetuhoisia ajatuksia ja voi aktiivisesti tehdä suunnitelmia oman hengen riistämiseksi. Tästä syystä masentuneen läheisten ja ystävien on tärkeää ymmärtää, että ajatukset kuolemasta ja välillä jopa sen suunnittelukin kuuluvat osana masennukseen. Nämä ajatukset kertovat masentuneen pahasta olosta. Ajatukset kuolemasta voivat tuntua helpottavilta, kun olo on toivoton. Onneksi elossa pysymisen tarve on niin syvä ja vahva, että yleensä masennuksessakin löytyy syitä pysytellä mukana ja antaa elämälle mahdollisuus. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista puhuminen on lähes aina helpottava kokemus. On vapauttavaa tietää, ettei ole yksin toivottomuutensa kanssa ja että muutkin ovat näitä ajatelleet ja silti päässeet taas myöhemmin nauttimaan elämästään.
Tähän liittyvät fyysiset oireet. Ja ajatukset.
Masennus alentaa tavallisesti ihmisen toimintakykyä. Ei oikein jaksa.
Aktiivisuus on vähäistä ja hidastunutta, aloittaminen on hankalaa, tarmokkuutta ei oikein löydy. Päätöksenteko on usein vaikeaa, ja ahdistava tunne piinaa koko ajan kehossa – nyt pitäisi vielä päättää asioita.
Henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostaminen vähentyy. Suihkussa käyminen saattaa tuntua isolta urakalta ja siksi se jää herkästi huomiseksi.
Myös seksuaaliset halut ja seksistä nauttiminen heikkenevät monilla masennuksen myötä. Useasti tällaiset muutokset liittyvät masennuksen lääkitykseen, mutta ne voivat olla myös osana masennusta.
On tavallista, että masennus aiheuttaa ruokahalun muutoksia. Toinen ei syö juuri lainkaan ja toinen suorastaan ahmii herkkuja.
Monet huomaavat painon nousevan ja painonhallinta voi olla tuskallisen vaikeaa. Painonhallinnan vaikeudet voivat liittyä masennuslääkitykseen, mutta masennuksen myötä kehossa tapahtuvat aineenvaihdunnan muutokset vaikuttavat useilla siten, että kiloja kertyy herkästi
ja niiden pudottaminen käy kovin hankalaksi.
Masentuneen toiminta voi olla tavalla tai toisella itsetuhoisaa. Esimerkiksi päihteiden käytön määrissä on muutosta. Käyttäytyminen liikenteessä tai harrastuksissa muuttuu jollakin tavalla uhkaavaksi – itseä uhkaavaksi tai muita uhkavaksi. Tämä heijastaa pahaa oloa, toivottomuutta ja avuttomuutta – toiveena saattaa olla, että jospa tapahtuisi jokin onnettomuus;
”pääsisin vain pois tästä kaikesta”.
Masennuksen sosiaaliset oireet
Suhde toisiin lähes poikkeuksetta muuttuu ainakin jonkin verran silloin, kun on masentunut. Usein niiden ihmisten seura, joiden kanssa voi olla ”oma itsensä” on energisoivaa ja piristävää. Heidän kanssaan ei tarvitse esittää esimerkiksi jaksavaa ja iloista, jos se ei tunnu sillä hetkellä hyvältä. Silloin mieliala usein kevenee ja yrittämättäkin nousee hymy huulille.
Seurassa, missä ”täytyy” pitää vahvasti jonkinlaista roolia yllä, saattaa olo tulla hyvin raskaaksi ja tyhjäksi.
Masentuneena ihminen tulee hyvin herkäksi toisten ihmisten negatiivisille sanoille ja eleille. Ne koetaan ja tulkitaan vahvasti ja ne saattavat jäädä oloon viipymään pitkäksikin aikaa. Jos kokemus itsestä on jo valmiiksi huono, tuottavat tällaiset negatiivisesti painottuneet kohtaamiset vain lisää itsekriittisyyttä, huonommuuden tunnetta ja kelpaamattomuuden kokemusta.
Masennus lisääntyy.
Jos itsekriittisyys ja häpeän sävyttämä olotila on vahvaa, voi ihminen alkaa masentuneena vältellä lähes kaikkia muita ihmisiä. Hänen on vaikea kokea toisten kanssa olemista hyvänä, koska hän pitää itseään koko ajan riittämättömänä tai vääränlaisena ollakseen kenellekään mukavaa seuraa. Eristäydytään. Masennus lisääntyy.
Aiemmin hyvänä koetut sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta, puhelimeen vastaaminen voi olla ylivoimaisen raskasta ja yhteyden ottaminen toiseen ihmiseen vaatii ponnisteluja.
Toisista ihmisistä tuleekin uhka.
Siten sosiaalinen ahdistuskin on masennuksessa melko tavallista. Pahimmillaan se johtaa toiseen tautiin( SA).
Masennus vaikuttaa parisuhteeseen
Läheinen kokee usein masentuneen ihmisen kanssa ollessaan masentuneen avuttomuuden ja toivottomuuden tarttuvan itseensä ja vastareaktiona voi olla voimakas halu ratkaista ongelmat. On vaikeaa pysähtyä vain olemaan hänen kanssaan ja jakamaan hänen maailmaansa, koska se maailma on ankea ja masentavana.
Läheinen sitten ehdottaa hyväksi kokemiaan tai jostakin kuulemiaan yksinkertaisia ratkaisuja, ’jokin lisäravinne, liikunta, aamulla aikaisemmin herääminen’ yms. Nämä on ehkä jo kokeiltu tai puhti ei nyt vain niihin riitä. Masennuksesta kärsivä saattaa jo tietää, että ne ovat kyllä hyviä asioita, mutta eivät pelkästään ratkaise hänen masennustaan. Hän voi loukkaantua ja kokea, ettei toinen ymmärrä häntä ja läheinen taas ihmetellä, miksen hänen hyvää tarkoittavia neuvojaan kuunnella. Läheinen ei ymmärrä. eikä masentunut itsekään ymmärrä miksi reagoi näin. Masennus lisääntyy.
Tärkeää on muistaa, että masennus ei ole tunne, vaan tahatonta puolustautumista liiallisia tunteita vastaan. Masentunut on säilönyt tunteitansa sisäänsä. Hänestä tuntuu, että kukaan ei ymmärrä häntä. Siksi tunteita ei näytetä. Tunteiden ilmaisu kuitenkin auttaisi. Mutta se on vaikeaa ja tunteiden ilmaisu vihaisena ei tunnu hyvältä lähipiirin ihmisistä. Masentunut on usein vihainen perheenjäsenilleen – vaikeasti ymmärrettävistä syistä ja hän saattaa itsekin tuntea syyllisyyttä. Masentuneen pitäisi kokea, että hänen tunneilmaisunsa eivät karkota ihmisiä hänen luotaan.
Masentuneen läheisen on hyvä muistaa, että masentuneen jokaiseen ahdistuksen ilmaisuun ei tarvitse reagoida tai yrittää keksiä ratkaisua.
Mitä sitten läheinen voi tehdä: Masentuneen mielialoihin ei pidä lähteä mukaan. Kerro toisen olevan tärkeä itselle, monesti masentunutta auttaa jo pelkästään tieto siitä, että joku todella välittää. Siksi: pysähdy kuuntelemaan, mitä läheiselle oikeasti kuuluu.
Masentunutta ei myöskään tarvitse pelätä; hänen järkensä on tallella ja hänelle voi puhua, kuten kenelle tahansa.
Masennusta sairastavan kanssa eläminen on rankkaa ja turhauttavaa.
Koet tarvetta auttaa, mutta kaikki mitä teet, näyttää vain pahentavan tilannetta. Masennus helpottaa, vaikka tilanne voi tällä hetkellä tuntua toivottamalta.
On ensiarvoisen tärkeää, että sinä läheisenä muistat huolehtia
omasta jaksamisestasi.
Huolehdi itsestäsi
Kehosi tarvitsee säännöllisesti liikuntaa ja terveellistä ravintoa,
sekä riittävästi lepoa.
Säilytä elämäsi rytmit, sillä sinä et voi auttaa ketään, jos väsyt
ja sinusta tulee osa ongelmaa.
Opi asettamaan rajat sille, mitä teet.
Olet läheinen, tärkeä henkilö, et terapeutti.
Tue masentunutta kertomaan asioistaan ammattilaiselle. On He hoitavat työtään. Et hoida niitä juttuja.
Nauti elämästäsi ja sen tarjoamista iloista, sillä jos et onnistu pitämään omaa mielialaasi korkealla, et voi olla avuksi masentuneellekaan.
Kerro jollekin sopivalle ystävällesi tai terveydenhuollon työntekijälle tunteistasi ja ajatuksistasi, joita sinulla herää masentuneen kanssa.
Masennuksen oireet miehillä ja naisilla
Naisilla masennus on noin kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Masennuksen tyypillisimmät oireet ovat kuinkin samoja sukupuolesta riippumatta; mieli on matala, voimakas väsymys, kyky tuntea mielihyvää katoaa. Vihaisuus.
Joissakin masennuksen oireissa on kuitenkin havaittavissa sukupuolieroja. Miehillä uni häiriintyy ja ruokahalu vähenee useammin kuin naisilla.
Myös pakonomainen touhuaminen ja suorittaminen voi miehillä lisääntyä ikään kuin keinona purkaa tunteita ja huonoa oloa. Joku uppoutuu pelaamiseen ja toinen purkaa oloaan liikuntaharrastusten kautta ja jollekin suorittaminen tapahtuu työn kautta, jolloin työpäivät venyvät tavattoman pitkiksi.
Lisäksi mies ilmaisee naista yleisemmin masennusta ärtyisyytenä ja aggressiona.
Nämä ovat vain esimerkkejä, kaikkia ilmenee molemmilla sukupuolilla.
Naisilla tavallisesti masennus voi näyttäytyä ruokahalun ja unen tarpeen lisääntymisenä. Myös vuodenaikaan liittyvää oireilua, kuten masennusta on naisilla miehiä useammin.
Naiset myös ahdistuvat miehiä herkemmin, ja siksi naiset kokevat enemmän syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita kuin miehet.
Lisäksi naisilla esiintyy hormonitasojen muutoksia, jotka saattavat selittää naisten suurempaa riskiä sairastua masennukseen. Tällaisia hormonitasojen muutoksia ilmenee murrosiän, raskauden ja vaihdevuosien aikana sekä synnytyksen tai keskenmenon jälkeen.
Jos puolison pinna on jatkuvasti kireällä ja arjen pyörittäminen hankaloituu, pitää pyrkiä havainnoimaan käytöksen juurisyytä.
Masennuksen diagnosointi / Miten masennus todetaan?
Masennuksen diagnosointi perustuu aina lääkärin tekemään haastatteluun. Haastattelun aikana lääkäri arvioi elämäntilannetta ja lopullinen diagnoosi perustuu haastattelussa todettuihin oireisiin. Oireiden lukumäärä ja vaikeusaste sekä niiden kesto ja ajallinen vallitsevuus vaikuttavat masennuksen toteamiseen.
Käytössä olevat testit
Masennuksen diagnosointiin voidaan käyttää apuna oirekyselyjä. Masennustestin tulos on suuntaa antava, mutta yksinään masennuksen diagnosointiin se ei ole riittävä tietolähde. Masennuksen diagnosointi perustuu aina lääkärin tekemään haastatteluun.
Ohessa on joitakin paljon käytettyjä testejä:
Beckin depressioasteikko (tästä lyhyttä versiota käytetään masennuksen hoidossa CBT terapian alussa).
Beckin depressioasteikko on tarkoitettu henkilöille, jotka epäilevät olevansa masentuneita ja pohtivat, kannattaako heidän hakea apua. Yksinään testin pistemäärän perusteella ei voida tehdä masennusdiagnoosia.
Pistemäärä 0–12 on normaali, 13–18 viittaa lievään masennukseen ja 19–29 kohtalaiseen tai keskivaikeaan masennukseen sekä ≥ 30 vaikeaan masennukseen.
Lyhyessä testissä tutustutaan ajatuksiin ja käytöksiin
viimeisen viikon aikana.
DEPS-testi
DEPS-depressioseula on tarkoitettu henkilöille, jotka pohtivat, kannattaako heidän keskustella lääkärin kanssa omasta voinnista. DEPS on Suomessa yleisesti käytetty mittari, mutta mikään depressioseulasta saatu yksittäinen tulos ei välttämättä merkitse, että ihminen kärsii masennuksesta. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan aina lääkärin tutkimus.
DEPS-testissä masennusoireita arvioidaanviimeksi kuluneen kuukauden ajalta.
Geriatrinen depressioasteikko (GDS)
Geriatrinen depressioasteikko (GDS) on kehitetty iäkkäiden henkilöiden masennuksen arviointia varten. GDS on itsearviointiasteikko, mutta toinen henkilö voi täyttää asteikon luettuaan ensin kysymykset ääneen ikääntyvälle. Masennusoireita arvioidaan viimeksi kuluneen viikon ajalta.
Pistemäärä 0–10 on normaali, 11–20 viittaa lievään depressioon ja 21–30 keskivaikeaan tai vaikeaan depressioon.
Nämä ovat apuvälineitä ja niitä voidaan käyttää, kun tunnistetaan ongelmia. Hoito on sitten eri juttu.
Muiden ongelmien poissulkeminen
Masentuneisuus sekoitetaan usein muihin tiloihin ja ilman kunnollista tutkimusta syntyy herkästi virheellisiä diagnooseja. Esimerkiksi verikokeen avulla voidaan varmistaa, että oireiden taustalla ei ole jokin muu sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai anemia, jotka voidaan diagnosoida masennukseksi väärin perustein.
Esimerkiksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot luullaan helposti tavanomaisiksi masennustiloiksi. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä muutokset mielialassa esiintyvät kohonneen mielialan jaksoina, masennusjaksoina ja näiden yhdistelminä.
Jaksojen välillä voi olla oireeton jakso, mutta henkilö saattaa kärsiä lievemmistä masennusoireista.
Siten on mahdollista, että henkilöllä ei tunnisteta kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle ominaisia mielialojen vaihtelua, vaan ajatellaan oireiden perusteella kyseessä olevan masennuksesta.
Ongelmia on, on tärkeää tunnistaa ja hoitaa ongelmat, ei ainoastaan masennusta, joka voi olla osa muuta ongelmaa.
Miten masennusta hoidetaan?
Jokaisen ihmisen masennus on uniikki ja siihen vaikuttavia tekijöitä on useita. Masennus on monisyinen, systeeminen pulma ja sellaisena sitä tulisi hoitaakin. Jokainen masennustila tulisi nähdä ainutlaatuisena ja kokonaisuuteen tulisi paneutua ennen kuin pohditaan tarpeenmukaista hoitoa.
Masennuksen hoidon tulisi kohdistua pulman moniin puoliin, koska muuten hoidon teho kärsii. Esimerkiksi jos hoidetaan vain henkilön kehoa, mutta huomiotta jää taustalla kytevä ihmissuhderiita voi masennuksen hoito olla hyödytöntä. Vastaavasti jos masennuksen hoidon ohessa ei auteta henkilöä muuttamaan elintapojaan voi toipuminen masennuksesta jäädä väliaikaiseksi.
Ruokavalio
Liian vähäinen tai yksipuolinen ravinto altistaa masennukselle. Toimiakseen hyvin hermostomme tarvitsee ravinnosta peräisin olevia aineksia hermosolujen ja välittäjäaineiden tuottamista varten. Ruokavaliosta tulisi saada riittävästi tyydyttämätöntä rasvaa, antioksidantteja, foolihappoa, B12-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja.
Liikunta
Liikunta kehittää ja ylläpitää fyysistä, henkistä ja sosiaalista terveyttä sekä vähentää ennenaikaista kuolleisuutta. Liikunta nostaa mielialaa ja saa olon tuntumaan energisemmältä. Liikunta vähentää lihasjännityksiä, lisää verenkiertoa aivoissa ja vähentää stressihormoni kortisolin eritystä.
Serotoniiniteoriaa myötäillen on todettu, että liikunta nostaa mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Endorfiinihormonit paitsi tekevät iloiseksi, myös vähentävät kipuja. Lisäksi liikunta auttaa nukkumaan paremmin.
Terapia ja sosiaalinen tuki
Psykoterapia on teoriaan pohjautuva, vuorovaikutuksen keinoin tapahtuva hoitomuoto. Psykoterapiassa pyritään tutkimaan asiakkaan mielessä vaikuttavia tekijöitä ja tapahtumia, jotka ovat yhteydessä mielen haasteisiin. Nämä tekijät yleensä liittyvät ajatteluun ja tunteisiin sekä näiden yhteyksiin ja toimintatapoihin.
Psykoterapia perustuu paljolti puhumiseen mutta se on kuitenkin erilaista kuin esimerkiksi läheisen kanssa keskusteleminen. Erona on se, että psykoterapiassa tutkitaan mielen tapahtumia ja niiden vaikutuksia olotilaan erilaisten metodien ja tekniikoiden avulla.
Psykoterapia eroaa muista masennuksen hoitomuodoista siten, että moni potilas kokee sen avulla viisastuneensa tai kypsyneensä. Psykoterapiassa pyritään tukemaan ihmisen aktiivisuutta ja itsemääräämisen kokemusta elämässä. Tässä se eroaa esim. lääkehoidoista, joissa potilas on passiivinen vaikutuksia odottava kohde.
Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT)
Kognitiivis-behavioraalinen terapia eli CBT:n ydin on mielen sisäisten prosessien, ajatusten ja tunteiden tarkastelu. Ja muuttaminen.
Terapiassa opitaan tarttumaan välittömiin mieleen tuleviin kielteisiin ajatuksiin.
Ajatellaan realistisesti.
Sitten tehdään antidepressivisiä asioita. Masennusta lisääviä käytöksiä kyseenalaistetaan tosiasioiden avulla ja muutetaan realistisiksi.
Terapiassa muutetaan masentuneen ajattelua itsestään, muista ja ympäröivästä maailmasta ja tulevaisuudesta.
Lisäksi tarkastellaan ja muutetaan masennuksen taustalla olevia laaja-alaisia ydinuskomuksia. Terapiassa keskitytään myös siihen mihin keskitytään: Depressiivinen ihminen vähättelee kaikkea sitä, mikä on hyvää hänen elämässään. Vastaavasti hän liioittelee kaikkea, mikä on huonosti.
”Jos X menee pieleen, niin muukin menee pieleen, kaikki menee pieleen.”
Terapian pituus vaihtelee suuresti, mutta yleensä CBTssä käyntikertoja on vähän.
Jos henkilöllä on masennuksen ohella runsaasti myös muita pulmia, pitkä terapia saattaa olla suositeltava vaihtoehto.
Parhaimmillaan terapiaan liittyy vertaistuki. Vertaistuki on hyvä keino osana masennuksen hoitoa. Henkilöt, jotka ovat itse kokeneet masennuksen ovat usein suureksi avuksi toisille masentuneille. Masentuneiden ryhmäterapiassa yhdistyvät usein erinomaisella tavalla sekä vertaistuki että terapeuttinen työskentely. Yhteisten kokemusten jakaminen lisää keskinäistä ymmärrystä. Toisten selviytymistarinoiden kuuleminen on erityisen tärkeää yksinäisyyden hetkinä. Vertaistuen avulla ymmärretään paremmin tapahtunutta ja sitoudutaan nykyhetkeen.
Lisäksi vertaistuki antaa toivoa tulevaa varten.
Tunteita voidaan käsitellä vaikkapa kirjoittamalla. Ekspressiivinen kirjoittaminen on menetelmä (CBT terapiassa käytetään) henkilökohtaisten kriisien, ahdistuneisuuden ja stressaavien tilanteiden
ymmärtämiseen ja niistä selviytymiseen.
Tiivistetysti kyse on omakohtaisesta, tunnepohjaisesta kirjoittamisesta, jossa muodolla, kieliopilla tai oikeinkirjoituksella ei ole merkitystä.
Tarkoitus on ilmaista mielessä olevia asioita kirjoittamalla sekä sen myötä käsitellä omia ajatuksia ja tunteita.
Ekspressiivisellä kirjoittamisella ei niinkään käsitellä sitä, mitä tapahtui, vaan sitä, millaisia tunteita tapahtunut tai tapahtumassa oleva asia herättää.
Kirjoittaminen on erinomainen työkalu tunteiden käsittelyyn, itsetuntemuksen syventämiseen ja jopa fyysisen terveyden edistämiseen.
Ja mikä parasta, terapeuttinen kirjoittaminen ei vaadi erityisiä kirjallisia taitoja, tärkeintä on halu tutkia omaa sisäistä maailmaansa.
Olennaisinta terapeuttisessa kirjoittamisessa on antaa sanojen virrata ja kirjoitusprosessin kuljettaa. Sitä ei voida tehdä oikein tai väärin, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, miltä kirjoittaminen itsestä tuntuu ja millaisia tunteita, ajatuksia ja oivalluksia se herättää, millaisia muistoja nostaa esiin. Kirjoittaminen voi olla keino jäsentää elämää, tehdä tilaa uusille näkökulmille tai vain antaa tunteille turvallinen paikka purkautua.
Masennuslääkkeet
Lääkkeitä masennukseen on kovasti, ja lääkkeet voivat vaihdella masennuksen eri syiden mukaan.
Yleisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä ovat SSRI-lääkkeet
eli serotoniinin takaisinoton estäjät.
Serotoniini osallistuu kehon eri säätelytoimintoihin.
Serotoniinin avulla kehon sisäistä viestintää tapahtuu paljon ennen kaikkea suolistossa ja tuntoaistissa mutta myös keskushermostossa.
SSRI-mielialalääkkeiden tarkoitus on yksinkertaisesti lievittää masennusta lisäämällä serotoniinin määrää kehossa hyvin korkeaksi.
SSRI-lääkkeet ja niiden aiheuttama pysyvästi korkea serotoniinipitoisuus vaikuttaa kehossa laajasti muun muassa suoliston toimintaan ja nukkumiseen sekä tuntoaistiin.
Tunnetuimpia SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, vapina, motorinen levottomuus, sydämentykytys, ahdistus, seksuaalisen toiminnan häiriöt, kouristukset ja itsemurha-alttius.
Kun SSRI-lääkkeiden käyttö lopetetaan, kehossa syntyy serotoniinin puute, koska serotoniinia ei olekaan runsaasti. Serotoniinin puutetta ei ole havaittu ihmisillä ennen SSRI-lääkkeiden käytön aloittamista, vaan puute havaitaan ihmisillä, jotka ovat joskus käyttäneet SSRI-lääkkeitä.
SSRI-lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa tavallisesti vieroitusoireita ja tarkkaan ei tiedetä, miksi osalla ne ovat voimakkaammat kuin toisilla ihmisillä. Vieroitusoireet eroavat masennuksesta nimenomaan siinä, että ne ovat hyvin fysiologisia. Ihminen kokee olonsa kauttaaltaan kivuliaaksi.
Omien tunteiden hallitseminen on hankalaa, koska serotoniini on aiemmin pitänyt tunteet kurissa. Sähköiskut päässä ovat tyypillinen, mutta omituinen vieroitusoire. Samoin myös tuntoaisti voi käyttäytyä omituisesti, ikään kuin ei tunne olevansa tässä hetkessä ja keho ei tunnu omalta.
Seksuaalisia häiriöitä ilmenee kaikilla, jotka käyttävät serotoniinia, koska serotoniini vaikuttaa tuntoaistiin. Monet odottavat seksuaalisuuden palautuvan mielialalääkkeiden käytön lopettamisen myötä, mutta osalla jää pysyväksi haitaksi seksuaalisen halun tai kyvyn menetys.
Yleensä kaikki haittavaikutukset häviävät muutamassa viikossa.
Masennuksen itsehoito
Masennuksen itsehoidossa on olennaista pyrkiä pitämään kiinni normaaleista päivärutiineista ja mieluisista aktiviteeteista/harrastuksista
sekä pyrkiä välttämään sosiaalista eristäytymistä.
Toisten ihmisten apu on tärkeä, jotta masennuksen läpi voi elää.
Säännöllisen, peruskuntoa edistävän liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Siksi kaikenlainen mieleinen liikunta tai ulkoilu on masennuksen itsehoidossa hyvästä. Liike on lääke.
Riittävän unen ja levon merkitys on välttämätöntä sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Pohdi, mitkä ovat sinulle mieluisia keinoja rentoutua ja pidä niistä kiinni.
Monipuolinen ruokavalio on kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Pyri syömään aterioita, jotka sisältävät paljon kuitua, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä suosi vähärasvaisia proteiinilähteitä.
Hyviä rasvanlähteitä ovat muun muassa pähkinät ja siemenet sekä rasvainen kala, kuten lohi.
Masennuksen ennaltaehkäisy
Masennuksen kehittymistä voi jossakin määrin ehkäistä mielenterveyttä edistävillä elämäntavoilla.
Masennustilan ehkäisyssä auttavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tuki sekä terveelliset elintavat, kuten säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio, riittävä uni, päihteiden välttäminen tai niiden käytön lopettaminen.
Kuinka kauan masennuksesta kestää toipua
Masennuksesta toipuminen on yksilöllistä. Masentuneisuus voi olla hetkellinen kokemus, mikä helpottaa päivän tai muutaman päivän sisällä.
Toisaalta joskus masennuksen väistyminen vie hyvinkin pitkään. Yleensä se on reaktio johonkin elämäntilanteeseen ja se voi kestää viikoista kuukausiin,
joskus pidempäänkin.
Masennuksesta toipumista edistäviä asioita on monia. Varsinaisen hoidon ohella saattavat seuraavat asiat tukea toipumisessa:
Sosiaalinen tuki on masennuksessa merkittävä voimavara. Toisten ihmisten apu on tärkeä, jotta masennuksen läpi voi elää.
Masentuneen ihmisen kohtaamisessa on hyvä muistaa, että jo pieni juttutuokio tai kahvilla käyminen voi suoda hänelle tärkeää ja luonnollista, elpymistä vahvistavaa tukea.
Liikunta nostaa mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden pitoisuuksia avioissa ja lisää endorfiinien määrää veressä. Liikunta myös lisää verenkiertoa aivoissa ja vähentää lihasjännityksiä sekä ennen kaikkea se vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Liikunta myös ehkäisee masennuksen uusiutumista.
Toiminnallisten keinojen avulla tukea toipumiseen. Kirjoittamalla voi jäsentää omia ajatuksia ja tunteita sekä kokemuksia. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen on tapa purkaa omaa olotilaa ja lisätä itseymmärrystä.
Myös piirtäminen, maalaaminen, soittaminen tai laulaminen ja musiikin kuuntelu voivat edistää omien tunteiden ja ajatusten ymmärrystä
Kohti myönteistä ajattelua. Ja masennuksen voittoa.
Masentuneen mielessä negatiiviset ja pessimistiset ajatukset ovat tyypillisiä. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset.
Kaikki näyttää surkealta. Kielteiset ajatukset ovat voitettavissa.
Myönteisiä asioita ja olotiloja on myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat saman tien, kun ne ovat ohi.
Omaa mieltä voi kuitenkin harjoittaa kohti myönteisempää ajattelutapaa,
ja myös omaa ajattelua on mahdollista hallita. Ju´Kun ongelma on tunnistettu voi myös muuttaa ongelmaa ylläpitäviä käytöksiä
CBT terapia auttaa—realistisella tavalla.
Tärkeää on havahtua silloin, kun mielessä kiertävät jatkuvasti negatiivisten ajatusten kehät ja elämä tuntuu kovin synkältä. Epärealistisia ajatuksia ja niihin liittyviä ongelmaa ylläpitäviä käytöksiä muutetaan.
Masennus on voitettavissa.
CBT terapiaa masennukseen ja ahdistukseen:
www.paniikkihairio.fi
www.realchangecbt.com
Ari